Niin, sinne se vuosi meni. Vauva vuosi. Mitä tapahtui sille pienelle nyytille, joka vinkui niin suloisesti maitoa juodessaa, että jokainen heltyi tämän kuultuaan.. Tästä nyytistä on kasvanut pieni oman tahtonsa (jota muuten löytyy..) omaava pieni "monsiour", termiitti, höpsöläinen, würstli, zwerg, kyllä rakkaalla lapsella on tuhat nimeä. Toisaalta tuntuu että tätä päivää on odotettu niinä pitkinä pimeinä tunteina, mitä on makuuhuoneessa vietetty, niinä hetkinä kun L ei suostunut nukkumaan kuin äitin sylissä, jonka piti liikkua koko aika.. Aika todella kuultaa muistot, nyt sitä miettii että mikäs siinä oli pientä nyyttiä kanniskellessa ja iltoja valvoessa, äkkiähän se aika kuitenkin meni. Mutta oli miten oli, meidän poika on nyt 1-vuotias.
Tänään on ollut itsellään tietysti myös paljon muistoja viime vuodesta. Kuinka epätodellisen onnellinen olo oli kun sai vihdoin pidellä lastaan sylissä, kuinka paljon tuo pieni mies onkaan oppinut yhden vuoden aikana, pituutta on tullut 30 cm ja painoa 6kiloa lisää. Mietin myös tänään, tältäkö vanhemmista aina tuntuu kun lapsella on syntymäpäivät..
Saatiin nauttia aamulla mahtavasta kelistä, aurinkoa ja valkoinen maa. Myös mummo kävi tuomassa lahjansa, puupalapelin aamusta. Chris tuli myös lounaalle kotiin, syötiin juniorin lempiruokaa, pastaa. Annoimme myös meidän lahjan, taisi osua suoraan suoneen;) autot duploja..
Virallisesti synttäreitä juhlitaan kummejen yms. Kanssa ensi lauantaina, nyt vain näin oman perheen kanssa leikkien:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti