Kaupungilla me laahustettiin ilman kiirettä ja päämääriä menemään, tuli tehtyä pari pientä löytöäkin, vaikken löytänytkään tahtomiani lastenvaatteita.. Päädyttiin lounaalle kiinalaiseen, jossa kaverini oli ollut aiemminkin, eli hyväksi todettu! Ja buffetin antimet olivatkin enemmän kuin maukkaita!
Palailin kotiin miehieni loukse iltapäivällä, josta jatkettiin matkaa ruokaostoksille ja pikavisiitille ikeaan.. Illalla kyllä huomasin, että tuli oltua koko aika jaloillaan ja liikkeessä, väsytti aika makeasti. Meninkin aika ajoissa nukkumaan, mutta jostain syystä uni ei tullutkaan. Niin. Sitten alkoi juokseminen, jota kesti seuraavaan päivään asti.. Aamulla kirjotin viestiä kaverilleni, toivoen samankaltaisia kokemuksia, varmistusta siitä, että olo ei ollut vatsatautia vaan johtui ruuasta. Ja siitähän se johtuikin..
Onneksi oli viikonloppu ja C hoiti ja leikki juniorin kanssa, lähtivät jopa kahdestaan uimahalliin, mikä oli ollut meidän suunnitelmissa. Jos nyt etsii tän episodin positiivisia puolia, niin mulla oli maanantaina tosi levännyt olo. Oli jo kauan ollut mielessä, että pitäisi pitää sellanen lepopäivä. Mutta eihän mua saa terveenä paikoillaan pysymään. Nyt tuli vihdoin levättyä kun oli pakko. Ehkä ihan hyväkin näin:)
