Nyt niitä luvattuja kuvia!(:

Leevi lempilelujensa kinpussa, pikareille kyytiä.. Ja mä jäin kiinni lehden luvusta, harvinaista herkkua;)

Interlakenissa lämpöistä kahvilaa metsästämässä..

Hotellissa iski uni<3

Brienz

Vuoren kanssa vuorelle;)

Kronberg

St.gallenin keskustassa luostarin aukiolla

Leevi tutkimus matkallaan..

Hyvää viikonloppua, ja niin halloweenia! Chris ehdotti että annetaa kaikille lapsille jotka tuler ovelle salmiakkia😂🎃 ..musta ois vähä julmaa, plus sääli mun salmiakeille😉

Syyspuuhia

Huh, on ollut menoa ja meininkiä, sekä aikomuksia istua koneelle ja avata blogger. Noh täällä nyt, nuhaisin ja vähän ehkä väsyneinkin, mutta aurinkoisen ilman piristänein mielin.

Käytiin pari viikkoa sitten tosiaan viikonloppu reissulla Brienzissä, Interlakenin lähettyvillä. Järven rannalla vuorten ympäröimänä, jotka valitettavasti olivat aika pilvien ja sumun peitossa, mutta vielä viime vuodelta mieleen painuneet maisemat muistuivat mieleen. Voin vaan suositella keski-sveitsissä vierailua, mikäli mahdollista niin hyvällä ja sumuttomalla säällä;)
Meidän reissun virallinen tarkotus oli Chrisin osallistuminen Brienzer-järven ympärijuoksuun, tai kolmannekseen siitä, ystävät juoksivat loput;) Matkaan lähtivät viime vuodesta poiketen myös Chrisin vanhemmat, mikä oli oikein kiva. Saatiin käydä vähä kävelemässä ja kahvittelemassa syksyisen sumuisessa Interlakenissa Chrisin juostessa. Hotelli oli viime vuonna jo hyväksi ja sympaattiseksi todettu pieni hotel Steinbock Brienzissä. Oli kyllä oikein piristävää päästä viikonlopuksi pois peruskuvioista, ja kyllähän tuo Leevin kanssa matkustaminenkin aina vaan helpommaksi on tuntunut muuttuvan, toivotaan että suunta pysyy samana tulevaisuudessa :) Oltais sunnuntaina kotiin ajaessa vielä haluttu käydä kattelee maisemia Haslibergissä, mutta kiitos syyssumun ajettiinkin eteenpäin ja kotiin päin.
Pitäisi kyllä saada aikaiseksi lähteä aimminkin vaikka ihan vaan viikonlopuksi jonnekkin, Sveitsissäkin oisi vaikka mitä kivoja paikkoja kateltavaksi! Ja kyllähän tommoset pikku reissut virkistää mieltä ja sit viihtyy kotonakin paremmin.
Kotiuduttuamme reissusta sainkin jo lähteä hakemaan suomi-vierailijaa rautatieasemalta, oli siis oikein mukava viikko tiedossa.

Ja mukavaa olikin! Vaikka sää ei niin aina suosinut, mutta se ei meitä kauheesti jarrutellut. Saatiin käveltyä kaupungilla, Olman markkinoilla, meidän lähimaastoissa, Appenzellissa ja vuorilla:) Tuntuu, että Lokakuu on mennyt kauhealla vauhdilla. Kuukauden päästähän me jo muutetaan, jännää mitä siihen mennessä ehtii tapahtua, ja kuinka Leevi kehittyy siihen mennessä kun aletaan kaivamaan muuttolaatikoita esille.. Luultavasti se just sopivasti oppii ryömimään, että on sitten oikein oiva pikku apuri meiän muutossa.... Nyt jo kiskoo itteään enempi ja vähempi eteen- ja taaksepäin lattialla, pitää olla vaan tarpeeks mielenkiintoisia asioita tarjolla.. Ja yleensä ne on niitä kiellettyjä, kuten sähköjohtoja tms..

Nyt pitää vielä nauttia viimeisistä viikoista St.Gallenissa ja odottaa innolla uusia asuinympäristöjä Herisaussa! :)

Meillä on tosiaan puskenut tällä viikolla vähän syysflunssaa.. Yleensä kukaan ei halua tulla juuri viikonlopuksi kipeeks.. Mutta täytyy sanoa, että oon tyytyväinen, että tultiin Leevin kans just perjantaina kipeeks.. Näin on ollu joku tervekkin meitä täällä auttamassa.. Yöt on menny pikku potilasta halaillessa <3 On se vaan niin raukka kun nenä on tukossa, tutti pitäs saada, mutta ei pysty hengittämään nenän kautta.. joo siinä sitä sitten ollaan :D

Taidan laiskuuttani iskeä kuvat jälkikäteen, nekun on puhelimessa.. ;)

Kun lapsi nukkuu..

Niin nämä äitien kultaiset unen tunnit, siis päiväunet. Tästä "vapaa-ajasta" olen päässyt nauttimaan vasta kesän jälkeen. Sitä ennen meillähän nukuttiin päiväunia pidempään vain sylissä, vaunuissa tai rinnalla. Jossain vaiheessa onnistuin nukuttamaan Leeviä vaunukoppaan, että se jäi unille sinne. Nämä unet kestivät tosin vain sen puoli tuntia, mutta oli sekin jo aika luksusta. Nykyään ollaan saatu jo vakio ajat ja melkein kestotkin meidän unille, tuntuu että tämä tekee hyvää niin pojalle kuin äidillekkin..

No  mitä sitä sitten tekis kun yhtäkkiä voikin tehdä mitä haluaa? Mulla yleensä käy seuraavasti... Ensin nukutan Leevin ja makoillaan yhessä meidän sängyllä, sitten kun Leevi on nukahtanut totean itseniki olevan sen verran tauon tarpeessa että jäänkin makoilemaan. Siinä sitten makoillessani/puhelinta näprätessäni mietin, että en jaksa tehdä mitään ja varmaan en ees nouse ennenkun Leevi herää.. Noh, yleensä noin vartin tai 20min päästä sitä toteaakin olevan kykeneväinen nousemaan ja kahvin tarpeessa. Tässä vaiheessa pelottaa aina, että kun saa vihdoin sen kahvin nenän alle niin Leevi herää.. Yleensä ehdin juoda kahvini, joskin välillä kiirehtien. Sitten Leevi nukkuukin vielä myöhempään ja kaduttaa ettei nauttinut kahvistaan kauemmin :D
Yleensä ois jotain pyykin viikkausta, vessanpesua ja muuta mielenkiintoista tekemistä tarjolla, mutta mä oon ottanut itselleni röyhkeän oikeuden olla oikeesti tekemättä mitään Leevin nukkuessa. Joskus kun Leevi nukkuukin pidempään ja mulle meinaa iskeä tekemätön olo alankin järkkäämään tms. Tämä on myös todettu varmaksi Leevin herätys keinoksi:D
..Nytkin Leevi nukkuu, ja mulla on koko aika olo, että en varmasti saa tätä tekstiä kirjoitettua valmiiksi kun se kuitenkin herää.. Tärkeintä on pikku hiljaa oppia vaa tekemään ja aloittamaan kaikkea, eikä aina vaa jättää kaikkea tekemättä kun se kuitenkin kohta herää.

Hyviä päiväunia teille ;)

ps.Täällä puskee etuala hammasta pihalle, saa nähdä kuinka meidän perheen unien käy..