Ikävä vappua?

No ei ole kyllä tämän melkein viiden vuoden aikana kertaakaan ollut. Paitsi. Nyt.

Yllätin itseni tällä viikolla ja aloin kaihoilla vapun perään. Alkoi tehdä mieli munkkeja, mummon simaa(koska sen voittanutta ei vain ole) ja ajatus vappupäivästä kaupungilla tai brunssista ystävien kesken houkutteli. Kai sitä on asunut liian kauan pois suomesta ja unohtanut ne kylmät vappukelit, jolloin alkoholi-huuruiset opiskelijat täyttävät puistot haalareineen. Tai sit ajatus siitä, että mini mies osaisi iloita jo omasta vappupallosta. Niin. Kuinka ihana olisi käydä vappupäivänä kaupungilla ostamassa vappupallo meidän pienelle pörisijälle.

Eilen ystävät kirjotteli vappu suunnitelmiaan ja niitä kuunnellessa selvisi ehkä yksi tämän minulle vieraan vappu-ikävän syistä. Niin, ystävät. Olisipa kiva kutsua ystäviä kylään ja viettää rauhallista vappu iltaa kotona, tai tavata kavereita seuraavana päivänä kaupungilla, ehkä ihan vain sattumalta. Kai sitä kaikkia kivoja suunnitelmia kuunnellessa tuli sellainen ystävä-koti-ikävä. Olisihan meillä täälläkin ystäviä ketä kutsua. Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin mulla on täällä 2ystävää, joille voin soittaa ja pyytää kylään, ne loput onkin sitten enemmän Chrisin ystäviä, vaikka tärkeitä kyllä minullekkin. Vaikka oonkin tyytyväinen elämääni täällä, niin kyllähän sitä noita vanhoja, rakkaita ystäviään kaipailee näin viikonloppuisin kun mietitää mitä tehtäisiin..

Suomessa taisi olla pieni kylmä aalto, takatalvi, tässä teille lohdutuskuva keskiviikolta:

Ja sitten eiliseltä lohdutuskuva mulle;)

Löysin netistä sattumalta hauskan sivuston, pakko jakaa se vielä tännekkin:

Kyllä, vahvistan käyttäväni vähintäänkin 2.1 kertaisesti rahaa terveydenhuoltoon....

Asunko sittenkin keskiajalle jääneessä takapajulassa?

Niin.. Tälläinen olo kieltämättä tuli eilen uutisia seuratessa.. Yksi uutisaihe oli naisten äänioikeus Appenzel innerhoden kantoonissa. Niin. Naiset ovat saaneet äänestää siellä jo vuodesta 1991 saakka, siis kelatkaa 15-vuotta. Ja kaikissa muissa sveitsin kantooneissa ovat naiset saaneet äänestää jo " hieman" pidempään.. Mutta paras tulee vielä! Vuonna 1990 pidettiin äänestys AI kanttoonissa naisten äänioikeudesta. Kukas ja mitenkä siitä äänestettiin?! No kanttoonin miehet kerääntyivät torille, kyllä torille, ja nostivat kättä pystyyn kuka on puolesta ja kuka vastaan. Siis oikeesti.

Lopulta 1991 naiset selvittivät oikeuden avulla itselleen äänioikeuden. Huhhuh. Ei oikein tiety itkeäkö vai nauraa kun uutisia katottiin.

Miten tällästä menoa voi vielä täällä sivistyksen keskellä olla!?! :D onhan Sveitsi vöhän vanhoollinen maa ja tuo kyseinen kanttooni onkin se kaikkein vanhoillisin.. Mutta silti tuntuu jotenkin niin utopiselta..

Ihanat kamalat hampaat.

Nii-in. Toiset lapsista tekee hampaansa kaikessa rauhassa, kiukkuaa ehkä päivän ja nukkuu yhen yön huonosti. Toiset taas riehuu n.2-3vko yöt ja kiukkuaa päivisin ennen ja jälkeen hampaan puhkeamisen. Voi mitä antaisinkaan jos me kuuluttais tohon ekaa ryhmään...

Meillä on ollu koko huhtikuun yöt taisteluja, välillä ne päättyivät pinnasängyn kantoon äitin sängyn viereen, välillä L päätyi äitin ja isin väliin ja välillä äiti lastenhuoneen lattialle patjalle nukkumaan. Yksi on varma, ne ei päädy siihen, että kaikki nukkuisivat omissa sängyissään, omissa huoneissaan. Tämän hetken mantra on kai.. Tämä on ohimenevä vaihe. Joo. Tuntuu vaan välillä vähän ikuisuudelle.. Varsinkin kun C olis öisin valmis auttamaan, mutta meiän mini-kuninkaalle ei kelpaakkaan kukaan muu kun, äiti. Päivisin isä on kuningas, mutta öisin se muuttuu ilmesesti pieniä poikia syöväksi möröksi. Tai siltä se ainakin kuullostaa kun C menee poikaansa rauhottelemaan..

No eihän tässä mikään muu auta kun aika ja kärsivällisyys. En tiiä kiristääkö se vielä sit enempi ku L nukku tosiaan maaliskuussa yksin kokonaisia öitä 20.00-7:30... Ja sitä miettii että osaisha se nukkua ku vaa "pystyis". Yks hammas jo vähän näkyykin alakaluston riviä pidentämään, mutta toivon että tällä tuskan määrällä irtois viel parit legot enemmän. Katotaan.

Niin, ja ettei nyt ihan liian synkkää kuvaa meidän kuulumisista saa, ni tässä pari ihanat hetket viime viikonlopulta:

Keväästä kesäfiiliksiiin

Tänne vihdoin alkaa rantautumaan se aika vuodesta kun kaikki puut on kukassa, nenää kutittaa siitepölyt ja mieli tekis olla ulkona aina vaa enemmän. Sain vihdoin aikaiseksi hommata mini miehelle asianmukaiset ulkoiluhousut. Hänhän ei vielä kävele, jaloillaan, mutta polvillaan kyllä.. Sen takia piti saada kostean nurmen kestävät varusteet. Hinku pihalle on ollut jo kauan aika kova. Voi sitä iloa kun kerrankin pääsi livahtamaan avoinna olleesta terassin ovesta pihalle! Ja onhan ulkona myös niin paljon asioita tutkittavana ja syötävänä.

Isin kanssa lampaita katselemassa

Mitäs tämä tämmöinen onkaan?

Vähän vielä epäilyttää tämä touhu..

Lenkkimaisematkin alkaa olla kohillaan.

Muahan oikein lellittiin viime aikoina. Ensin tehtiin päivän reissu Zürichiin mun suomalaisen sveitsikaverin kanssa, sitten olin Dublinissa viikonlopun ja sieltä kotiuduttuani ehin olla päivän kotona kun sain jo kaveriseuraa suomesta meille noin viikoksi. Enhän mä ole enää tottunut tälläiseen menon määrään :D sitä jotenkin on saanut akkunsa ladattua ihan kunnolla kun on ollut seuraa oikein kunnolla! Tällä viikolla olen osannut oikein nauttia taas päivistä kotona mini miehen kanssa, ihan vaan kahestaan. Tietysti nuo keväisen kesäiset lämpötilatkin ovat nostaneet energiatasoa ja vireyttä. Mutta nyt on hyvä olla ihan vaan näin <3

Eksyttiinhän me viime la vielä ostoksille pohjoisnaapuriimme....

Dublin

No niiin, se hamaassa tulevaisuudessa oleva päivä koitti: tämä äiti lähti yksin reissuun. Tai no, enhän mä yksin kohteessa ollut. Sovittiin mun kaverin kanssa viikonlopun mittaset treffit, väliaika kotoa, Dubliniin. Vielä Zürichin kentälle asti mietin, että mitä mä oikein ajattelin reissuani varatessani... Mutta koneen laskeuduttua sitä alettiin vaan vaihtelemaan kuulumisia ja keskittymään kahden suuntavaistottoman naisen voimin hotellin löytymiseen.

Viikonloppu meni paremmin kuin hyvin. En olisi etukäteen ikinä uskonut pystyväni rentoutumaan niin hyvin. Tottakai kotijoukot oli mielessä, mutta pystyi keskittymään ja nauttimaan muustakin. Kelit eivät varsinaisesti meitä hellineet, mutta täytyy sanoa etteivät kyllä niin pahasti haitanneetkaan ku oltiin aateltu. Ekana päivänä kierreltiin vaa kaupunkin ympäriinsä ja käytiin tietty pubissa syömässä. Tokana päivänä yllätyttiin hyvinkin vaarallisen halvasta shoppailuympäristöstä.

Sanoisinko että karmivin kahvila ikinä. Sijaitsi kirkon hautaholvien vieressä......

Pitihän sitä illalla yksi pubikin testata. Oli kyllä tosi tunnelmallista, liva musiikkia. Mutta älkää vaa saako väärää kuvaa meidän viikonlopun villeydestä:D taidettiin olla aina viimeistään kymmeneltä nukkumassa.erh.

Tokana päivänä eksyttiin yhteen tosi sympaattiseen kahvilaan, oli kyllä paikka just mun makuun <3

Viikonloppu meni tosi äkkiä. Oli tosi kiva päästä viettämään aikaa vaan näin, naisten kesken, eikä äitien kesken;) nautin myös todella paljon yksin lentämisestä! Luin kirjaa koko lennot, ei tarvinnut viihdyttää ketään tai huokailla kauanko lentoa on vielä jäljellä. Saas nähä miten mun sit toukokuussa käy.. Mutta oli kyllä myös oikein ihana palata kotiin ja nähdä että miehillä oli kaikki hyvin. Leeviähän kiinnosti enemmän mun juna kun sieltä tullut äiti :D ja kotiin tulluttua matkalaukullekkin löytyi heti käyttöö..

Puhuttiin kaverin kanssa että nämä irtiottoreissut voisivat tulla tavaksi, jos sitä jo kahen kolmen vuoden päästä uudestaan :D