Nää äitiyden aakkoset on pyöriny aika monissa blogeissa, mitä olen lukenut ja päätin väsätä omani. Itseasiassa oisin halunnut tehdä jo aiemmin viikolla, mutta ei oikein onnistunut ton meidän pätkäuni lapsen kanssa;) Mutta nyt lauantai illan ratoksi ehkä aikaa ja energiaa löytyy..
A Aika, mihin se menee? vastahan olin synnyttämässä ja nyt tuo vauva osaa jo vaikka mitä, isommasta puhumattakaan. Vaikkakin myönnettäköön että välillä äidin päivät on pitkiä, mutta vuodet niin lyhyitä.
B Banaani (miks mulle ei tuu muuta mieleen:D), banaani aamupuurossa saa puuron uppoamaan taaperon suuhun, jäädytettynä ja mixattuna menee myöskin jäätelöstä. Kiitos Banaani.
C Celsius, kuinka paljon nuo lukemat mittarissa auttavatkaan aamun mitä puen lapsille pähkäilyyn. Vaikka välillä saakin todeta että samat asteet mitkä eilen tarkotti t-paitaa, saattaa tänään tarkoittaakkin hupparia.
D D-vitamiini. Me kun melkein jo luultiin, että kun on 2v mittarissa niin näistä dropeista sais luopua, mutta ei vielä. Onneks tuo isompi on jo aika oma-aloitteinen, tosin toissa aamuna se ite ammens aamupuuroonsa tippoja. Näin että yksi tippa sinne meni, mietin että montako oli ehtinyt mennä ennenkun käännyin katsomaan:D
E Elämä. Siitä pitäisi muistaa nauttia aina useammin. Koitankin aina muistaessani olla kiitollinen perheestäni <3
F fahren. Meillä ajetaan päivittäin kymmeniä autoja, pyöriä ja vaikka mitä. DRRRRRR, moottori on myös ehkä yleisin syy imetyshetken päättymiseen tai pienen säikähtämiseen kun ei huomannut isoveljen startanneensa Harleynsa.
G Google, tuo ihana kamala internetin apuväline. Onneksi toisen raskauden ja vauva vuoden kohdalla on oppinut jo olemaan googlettamatta ihan kaikkea. Viimeksi googlasin 4kk hulinat, joista sainkin lohdukseni lukea, että joillekkin vauvoille se vaan jää päälle. Kiitos.
H Harley. Jokainen kova ääninen kulkuneuvo on meidän taaperon mielestä Harley. Välillä saa ehkä vähän vääntää, että tuo 15vuotiaan poljettava mopo ei välttämättä kulje ihan samoilla tehoilla;)
I Illat. Nämä ovat alkaneet jo vähän rauhoittumaan. Aika usein meidän oma-aika alkaa jo puoli yhdeksän aikaan, mistä lähtien kukutaan vaikka joka aamu lupaankin mennä aiemmin nukkumaan.
J Juusto. Tähän ei meidän puoli sveitsiläinen poika suostu koskemaankaan.. Kerran yllätti mut laittaessani risottoon parmesaania ja totes että chäs.. Mä tokasin että ei tämä ole juustoa, vaan parmesaania. Sinne meni risotot.
K Korvike. Ostin sitä kaappiin kuukausi sitten, mutta siellä se edelleen on. Saa nähdä miten alkaa taas tuttipullo kelpaamaan jos tämä äiti haluaisikin olla ulottumattomissa.....
L Läheiset, lähellä ja etenkin kaukana. Niitä kieltämättä kaipaa usein, mutta onneksi on lomat ja internetin ja älypuhelimien ihmeellinen maailma
M Mummo. Mummosta puhutaan usein, vaikkei ihan joka kuukausi päästäkkään näkemään.
N N**** monsiourin lähes ainoa taapero kaveri, jota koitetaan viikottain päästä näkemään. Välillä tapaamiset on vähän leluista vääntöä, mutta päätyvät yleensä jossain vaiheessa yhteiseen höpsettelyyn.
O Omi ja Opi, tai siis nykyään Momi ja Opi. Kun omat vanhemmat asuu kaukana on kullan arvoista kun puolisolla on niin ihanat vanhemmat ihan tuossa kukkulan toisella puolella.
P Persikka!! Niin, olen puoli vahingossa opettanut taaperomme kiroilemaan... Aina kun jotain tipahtaa tms. niin kuuluu aika tehokkaalla äänellä PERSIKKA!!
Q
R Ratsastus. Tuo rakas harrastus jonka tahtomattani lopetin tänne muuttaessani, olen jo monesti vannonut aloittavani uudestaan. Ensin oli töitä, sitten raskaus, vauva, raskaus, vauva, mitä näitä saamattoman tekosyitä nyt onkaan. Mutta oikeesti koitan syksyllä ryhdistäytyä!
S Schatz. Niin onhan tuo mies aikamoinen kulta <3
T Tnt. Aika usein on joku meidän asunnon huoneista kuin räjähdyksen jäljiltä, jos sitä ens vuonna olis taas aikaa siivota.
U Uni. Juuri mietin, että ollaan siinä pisteessä etten muista millaista on nukkua yö putkeen. Tällähetkellä jos saisi sen yön edes 3h pätkissä nukkua olis jo aika luksusta, sitä odotellessa..
V Vauhti, sitä riittää. Meillä ollaan aika ripeitä kaikessa :D Vauhtia riittää, ja musta tuntuu ettei se tästä hetkeen mihinkään ole hidastumassa, päin vastoin
X Xylitol, sitä on alettu täälläkin myymään uutuutena :D välillä kieltämättä kaipaa xylitol purkkaa..
Y Yöt. Jokainen yllättää aina erilaisuudellaan. Välillä nukutaan kaikki huonosti, välillä vain osameistä..
Z zzzzzzz. Nyt alkaa nämä aivot lyömään tyhjää. Joten taidan vain ihan itsekkäistä syistä lopettaa nämä aakkoseni tähän. Jos sitä tänään vaikka oikeesti menis aikasemmin nukkumaan ;)
lauantai 24. kesäkuuta 2017
lauantai 3. kesäkuuta 2017
Mini me 4kk.
Siis ensi maanantaina meillä on jo 4kk vanha vauva, mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu, että pikku vauvasta on tullut jo ihan iso vauva, kasvu ja kehitys on hurjaa. Tuntuu että toisen kanssa aika menee paljon nopeammin, toisaalta onhan nuo päivät aika touhukkaita kun häärää touhukkaan taaperon ja vauvan kanssa. Välillä tulee myös mietittyä, onko kehitys toisella oikeasti nopeampaa kun mitä esikoisen vauvavuotena, vai sitä vaan unohtanut "mitä pitää milloinkin oppia" kun ei ole aikaa eikä energiaa lukea vauvan kehitysoppaita.
Mitä meidän 4kk sitten osaa? Molemmille sivuille on kääntyilty jo hyvän aikaa ja vatsalleenkin pyörähdellään jo silloin tällön. Välillä meinaa kärsivällisyys pettää kun ei tuo vatsalleen päätyminen ihan heti onnistukkaan.. Nauruja ja hymyjä tulee, jos joku meidän vauvaa hymyssä suin katselee niin hymyt takaisin on taattuja. Erityisesti jos isoveli sattuu kiinnittämään huomiotaan huomionhakuiseen vauvaan niin ilo on suuri <3 Sylissä ollessaan on pakko änkeä ihan pystyyn istumaan, vatsalihakset treeneissä siis;)
Tuntui, että esikoisen aikaan se aika 3-4kk meni niin hitaasti.. Johtui varmasti myös siitä, että meidän monsiour teki tuona aikana totaalisen vaunuista kieltäytymisen. Mä olin valmis pistämään jo meidän yhdistelmävaunut turhien ostosten listalle, ajattelin että ei niille ikinä käyttöä ole. Nyt vaunukyyti on maistunut vähän paremmin, mutta vaunuilut pitää ajoittaa tarkasti päiväuniaikaan. Ja kun unet loppuu on vaunuissa viihtymistä enään noin 10min jäljellä.. Että järjettömän pitkälle ei vielä pötkitä. Selailtiin tuossa vanhoja kuvia ja kateltiin, milloin esikoisen kohalle siirryttiin rattaisiin puolimakaavaan asentoon.. Vajaa 4kk oli silloin ikää ja 4,5kk suomireissun päätyttyä oli pelkästään rattaissa. Helatorstaina tehtiin siis testiajo rattailla, ihan hyvin suju. Sittemmin en oo rattaisiin jostain syystä raaskinu laittaa, mutta älysin ottaa pehmeän vaunukopan käyttöön. Tää tuo raivaritilanteisiin ässän hihaan. Pehmeä vaunukoppa mahtuu rattaiden tavaratilaan ja vauvan saa rattaisiin katselemaan. Mikä ihana äidin mielenrauhaa helpottava älyväläys! Ja teitenkin tämän tajuttuani, ei olla kopassakaan enää huudettu:D
Mutta tuosta kopasta luopumiseen. Sitä nytkin odotti, melkein enemmän kun esikoisen aikaan. Tieto siitä että viihtyvyys vaunuillessa paranee ja kyyti kelpaa uniaikojen ulkopuolellakin houkutteli kevään.. Kun tajusin, että kopastahan voisi alkaa luopumaan, jostain kumman syystä se ei enää houkutellutkaan, eihän mun pikku vauva nyt voi rattaissa vielä olla.. Niin. Kai tää on jonkin asteista luopumisen tuskaa, koska se nyt vaan näyttäs olevan fakta, että nyt kun kopasta luovutaan, ei sinne enää ikinä vauvaa laiteta.. Välillä huvittaa nää omat ajatukset:D
Mutta takaisin 4kk taitoihin! Sen jälkeen kun mini me on sormensa ja kätensä löytänyt, ovat ne maistuneet niiden ekojen kuukausinkien edestä kun niiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan. Välillä nyrkki eksyy niin syvälle suuhun, että alkaa yököttämään. Ajoittain herra on myös ruokailun aikana todennut omien käsien maistuvan paremmalle kuin äidin rintamaito:D Monet on kommentoinu, oisko hampaita jo tulossa kun kuolaakin. Mutta muistan esikoisella olleen saman kuolavaiheen siinä 3-4kk iässä, joten hampaita uskon olevan tulossa vasta kun ne nään. Lets see..
Ensi tiistaina olisi sitten lääkärin tarkastus, ja päästään mittailemaan ja vissiin parit piikitkin tiedossa. Kävin meidän vapaa ehtoisessa neuvolassa pari viikkoa sitten ja sillon pituutta oli kertynyt jo 64cm, yläkäyrillä (yllätysyllätys) mentiin. Kyselen myös vielä lääkärin mielipidettä soseiden aloitteluista.. Olisin periaatteessa halunnut odottaa että 5kk tulee täyteen, mutta koska silloin lennetään just suomeen, ois varmaan liikojen muutoksien välttämiseks parempi alottaa maistelut jo vähän aiemmin.. Tuntuu hurjalle, että meidän pikku vauva vois jo syödä muutakin kun maitoa..
Yllätin itseni ja ostin yksi päivä korvikettakin kaupasta, jos sitä pääsisi lähtemään johki vähä tuulettuu.. Mutta tähän mennessä korvikkeet on pysyneet kaapissa ja äiti kotona. Puollustuksekseni mainittakoon, että mun molemmat "tuulettumis seuralaiset" on synnyttäneet vauvat täs kahen viikon sisään, että eipä oo yksinkään houkutellut mitää tehdä.. Ja myönnän myös rehellisesti, vaikkakin hieman taas itsestäni yllättyneenä, että joku imetyshullu mussa myös asuu ja haluis oottaa korvikkeen antoo vähintään kiinteiden alotukseen.. Ja vähän tietysti tuon mahavaivaisen kanssa mietityttää miten rajua kamaa korvike olis masulle...
Eksyinpäs taas vähän asian ytimestä.. Nyt nautitaan koko perheen voimin pitkästä viikonlopusta, täällä päin maailmaa kun tuo helluntai on vielä maanantaina ja pyhäpäivä tietenkin;) Ensi viikolla onkin seuraa ku saadaa Suomesta rakkaita käymään, ja C on torstaista asti sairaslomalla kun joutuu luopumaan viisureistaan..
Mitä meidän 4kk sitten osaa? Molemmille sivuille on kääntyilty jo hyvän aikaa ja vatsalleenkin pyörähdellään jo silloin tällön. Välillä meinaa kärsivällisyys pettää kun ei tuo vatsalleen päätyminen ihan heti onnistukkaan.. Nauruja ja hymyjä tulee, jos joku meidän vauvaa hymyssä suin katselee niin hymyt takaisin on taattuja. Erityisesti jos isoveli sattuu kiinnittämään huomiotaan huomionhakuiseen vauvaan niin ilo on suuri <3 Sylissä ollessaan on pakko änkeä ihan pystyyn istumaan, vatsalihakset treeneissä siis;)
Tuntui, että esikoisen aikaan se aika 3-4kk meni niin hitaasti.. Johtui varmasti myös siitä, että meidän monsiour teki tuona aikana totaalisen vaunuista kieltäytymisen. Mä olin valmis pistämään jo meidän yhdistelmävaunut turhien ostosten listalle, ajattelin että ei niille ikinä käyttöä ole. Nyt vaunukyyti on maistunut vähän paremmin, mutta vaunuilut pitää ajoittaa tarkasti päiväuniaikaan. Ja kun unet loppuu on vaunuissa viihtymistä enään noin 10min jäljellä.. Että järjettömän pitkälle ei vielä pötkitä. Selailtiin tuossa vanhoja kuvia ja kateltiin, milloin esikoisen kohalle siirryttiin rattaisiin puolimakaavaan asentoon.. Vajaa 4kk oli silloin ikää ja 4,5kk suomireissun päätyttyä oli pelkästään rattaissa. Helatorstaina tehtiin siis testiajo rattailla, ihan hyvin suju. Sittemmin en oo rattaisiin jostain syystä raaskinu laittaa, mutta älysin ottaa pehmeän vaunukopan käyttöön. Tää tuo raivaritilanteisiin ässän hihaan. Pehmeä vaunukoppa mahtuu rattaiden tavaratilaan ja vauvan saa rattaisiin katselemaan. Mikä ihana äidin mielenrauhaa helpottava älyväläys! Ja teitenkin tämän tajuttuani, ei olla kopassakaan enää huudettu:D
Mutta tuosta kopasta luopumiseen. Sitä nytkin odotti, melkein enemmän kun esikoisen aikaan. Tieto siitä että viihtyvyys vaunuillessa paranee ja kyyti kelpaa uniaikojen ulkopuolellakin houkutteli kevään.. Kun tajusin, että kopastahan voisi alkaa luopumaan, jostain kumman syystä se ei enää houkutellutkaan, eihän mun pikku vauva nyt voi rattaissa vielä olla.. Niin. Kai tää on jonkin asteista luopumisen tuskaa, koska se nyt vaan näyttäs olevan fakta, että nyt kun kopasta luovutaan, ei sinne enää ikinä vauvaa laiteta.. Välillä huvittaa nää omat ajatukset:D
 |
| Pikkuveli oli saatava syliin, ennekun noustiin ylös aamulla <3 |
Mutta takaisin 4kk taitoihin! Sen jälkeen kun mini me on sormensa ja kätensä löytänyt, ovat ne maistuneet niiden ekojen kuukausinkien edestä kun niiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan. Välillä nyrkki eksyy niin syvälle suuhun, että alkaa yököttämään. Ajoittain herra on myös ruokailun aikana todennut omien käsien maistuvan paremmalle kuin äidin rintamaito:D Monet on kommentoinu, oisko hampaita jo tulossa kun kuolaakin. Mutta muistan esikoisella olleen saman kuolavaiheen siinä 3-4kk iässä, joten hampaita uskon olevan tulossa vasta kun ne nään. Lets see..
Ensi tiistaina olisi sitten lääkärin tarkastus, ja päästään mittailemaan ja vissiin parit piikitkin tiedossa. Kävin meidän vapaa ehtoisessa neuvolassa pari viikkoa sitten ja sillon pituutta oli kertynyt jo 64cm, yläkäyrillä (yllätysyllätys) mentiin. Kyselen myös vielä lääkärin mielipidettä soseiden aloitteluista.. Olisin periaatteessa halunnut odottaa että 5kk tulee täyteen, mutta koska silloin lennetään just suomeen, ois varmaan liikojen muutoksien välttämiseks parempi alottaa maistelut jo vähän aiemmin.. Tuntuu hurjalle, että meidän pikku vauva vois jo syödä muutakin kun maitoa..
Yllätin itseni ja ostin yksi päivä korvikettakin kaupasta, jos sitä pääsisi lähtemään johki vähä tuulettuu.. Mutta tähän mennessä korvikkeet on pysyneet kaapissa ja äiti kotona. Puollustuksekseni mainittakoon, että mun molemmat "tuulettumis seuralaiset" on synnyttäneet vauvat täs kahen viikon sisään, että eipä oo yksinkään houkutellut mitää tehdä.. Ja myönnän myös rehellisesti, vaikkakin hieman taas itsestäni yllättyneenä, että joku imetyshullu mussa myös asuu ja haluis oottaa korvikkeen antoo vähintään kiinteiden alotukseen.. Ja vähän tietysti tuon mahavaivaisen kanssa mietityttää miten rajua kamaa korvike olis masulle...
Eksyinpäs taas vähän asian ytimestä.. Nyt nautitaan koko perheen voimin pitkästä viikonlopusta, täällä päin maailmaa kun tuo helluntai on vielä maanantaina ja pyhäpäivä tietenkin;) Ensi viikolla onkin seuraa ku saadaa Suomesta rakkaita käymään, ja C on torstaista asti sairaslomalla kun joutuu luopumaan viisureistaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)