Vaipan tuoksuiset terveiset :)

Hei!

Joo kyllä tää arki pyörii aikalailla tuon pienen miehen ympärillä, mutta kyllä sitä alkaa välillä saamaan jotain muutakin aikaseks kun vaipan vaihtoa ja imetystä. Ilon ja itkun hetkiä on riittänyt, mahavaivoja on ollut ja on opittu hymyilemään äitille ja isälle. Tyytyväistä hereellä oloa on yleensä noin tunti aamuisin, jolloin viihdytään myös yksin Oman lahjoittamalla leikkimatolla kattoa tuijotellen. Vaikka välillä on rankkaa kun pitää valvoa, että imetysvälit pysyy tarpeeksi pitkinä mahaturvotuksen takia, mutta on se myös palkitsevaa kun saa pienen viekkaan hymyn vastaansa :)

Meillä on molemmilla ollu tänää vähä sellanen lievä-flunssa olo, siis mulla ja C:llä. Mutta jos tämä tästä selätettäis! Tänä aamuna riemuitsin, että hei mehän nukuttiin yhdeksään asti! Mutta taisi olla kellon vaihdolla jotain asiaa tähän myöhäiseen heräämiseen ;) Täytyy sanoa, että tähän mennessä yöt on olleet edelleen ihanan armollisia, keskiverroin herään kahesti imettämään, kolmelta ja aamu kuudelta.. Pitää pitää peukut pystyssä, että saa viettää lisää tälläisiä öitä!

Nyt meillä on molemmilla C:n kanssa kädet vapaina, blogin kirjoitukseen ja uuden pleikan asentamiseen, kiitos kantorepun. Mähän olin alkuun iha sitä mieltä, etten varmasti hanki kantoreppua ja liina on ainoo vaihtoehto. Mut jotenkin liinakokeilujen jälkeen ja varsinkin C:n liinakokeilujen jälkeen mietittiin, että ei tuo reppukaa välttis huono ois. Meil käviki tuuri ja saatiin ostettua meiän kätilöltä kantoreppu:) Ja sit sai hyvin myös kätilön valvovan silmän alla kokeilla reppua, niin sai itelleen varmuuden, että on tää myös Leeville hyvä, eikä haittaa lantiota tai oo muuten haitallinen pienelle. Katoin myös viime viikonloppuna uusien reppujen hintoja, huh huh, 200chf eli melkein 200€ sais pulittaa vastaavasta uudesta :o Mistä me siis maksettiin 50chf.

Kyl oon sitä mieltä että vauvajuttuja kandee kyl kierrättää, on vauvoillekkin melkein parempi kun on kaikki haitta-aineet lähteny varmasti jo pyykissä pois :)

Aattelin alottaessani kirjoittamaan tätä tekstiä, että en kyllä kirjota vaa pelkkiä vauvatarinoita, mutta kuinkas kävikään. Mut totuushan on kun oon yötä päivää vauvan kanssa kotona, niin ei elämässä paljon mitään vauvaan liittymätöntä tapahdu. Mutta musta on hyvä näin. Kertaakaan ei ole kyllä kaduttanut kun on viettänyt viikonloppu iltoja kotona ja noussut joka aamu viimeistään kahdeksalta (hyvällä tuurilla) <3 Innolla odotettaa että opitaan lisää uusia asioita ja päästään seikkailemaan :))

Mulle on luvassa luksus ajat, huomenna saapuvat kaksi rakastavaa ja innokasta käsiparia Suomesta lastenlastaan moikkaamaan ja Chriskin on ens viikonloppuna neljä päivää kotona kiitos pääsiäisen:) Toivon vaan, että säätiedotus vaihtuisi vähän paremmaksi, mutta mikäs siinä sadetta pidellessäkin kun on hyvää seuraa :))

Niin ja tällä viikolla saatiin aikaiseksi! Leevi on nyt myös Suomen kirjoissa, että vähän kun kasvaa nii haetaan sit Suomen passi. Ensi kesäksi riittänee Sveitsin passi :) Passeista puheen ollen mietin että kun itellää on EU passi ja sit jos matkasi Leevin kans, jolla on siis Sveitsin passi, niin kumpaan passi jonoon sitä sit menee? EU kansalaiset? ei EU kansalaiset? :D Noh, suomen ja sveitsin välillä ei passeja paljon katella, niin jääköön mysteeriksi :D

Koti eloa

hellos!
ois kyl ollu intoa kirjottaa jotain tänne jo aiemminkin, mutta jotenkin multa puuttuu aikaa koneella istumiseen. Tällä hetkellä multa puuttuu yks käsi, toinen on Leevissä kiinni, tämä on muotoutunut aika vakioksi viime päivinä. Sitä oppii kummasti kokkaamaan ja muutenkin puuhaamaan yhdellä kädellä. Huomenna on onneks taas lauantai ni saan syödä ehkä aamupalaa kaksin käsin:DD

mutta siis hyvin meillä on sujunut, vaikkakin tällä viikolla kitinät on lisääntynyt ja maitoa pitäs olla välillä joka tunti tarjolla.. Tämä onneksi vain päivis aikaan, en virallisesti vieläkään uskalla iloita tästä, mutta mainitsen nyt kuitenkin että meillä on nukuttu aika hyviä öitä. Usein selvitään 2-3 yösyötöllä ja syönnin jälkeen sammutaan kiltisti äitin viereen. Eli itekkin oon saanu nukuttua iha hyvi, joskus(yleensä) nukahan ite imetyksen aikana jo ennen Leeviä:D Tämän seurauksena heräsin tänä aamuna fritsu rinnassani, oli vissiin Leevin imuote irronnu ni poika oli sit imeny pelkkää ihoa kun ei kerta maitoa tullu:DD

Kevätkin on ottanut saapuakseen tällä viikolla, reilua 10astetta ja aurinkoo ollu tarjolla. Oon siis päässy vaunuilee hyvin joka päivä, yleensä matka on johtanut leipomoon ostamaan leipää iltapalalle. Sääli että viikonlopuksi on luvassa huonoa keliä, ni ei päästä chrisin kans nauttimaan auringosta.. Tänään on luvassa retki keskustaan, jos saatais vihdoin leevin syntymätodistus laillistettua ja lähetettyä suomeen... kyl tuntuu viime aikoina että sitä kerääntyy kaikkea pikku sälää, mitä pitäs hoitaa, mut ei vaa saa aikaseks.. Noh, jos tää tästä ajan kanssa alkais tasottua..:)

Huomaa kyl, että välillä on tosi hyviä päiviä ja sit on niitä päiviä tai varsinkin iltoja, millo miettii että huh-huh.. Onneks ollaa iltasin kaikki kotona ni se sit helpottaa, vaikka oiskin vähä kitinää ilmassa.
Oon huomannu että puhun leeville tosi paljon sveitsinsaksaa, eihä se viel mitää ymmärrä, mut pitäs silti koittaa pakottaa ittensä jo nyt suomen puhumiseen. Tulis sit varmaa myöhemminkin luonnostaan kun nyt jo totuttelis.. :)

mutta mun yhden käden ja viiden sormen järjestelmä ei kyl nyt kykene tän pidenpään tekstiin, hyvää viikonloppua kaikille!:))

Leevi Saku

Vihdoin onnistuu tämänkin postauksen kirjoittaminen! Ensin ei ollut itsellään aikaa ja sitten kun oli niin blogger ei suostunut yhteistyöhön. Mutta että täältä pesee!

24.2.2015

Hei!

Olen Leevi Saku Heierle ja nyt melkein jo 2-viikkoa vanha, aika iso jätkä siis. Maanantain ja tiistain välisenä yönä alkoi äitin mahassa tapahtua. Vähän se alkuun mietti mitä tämä on, mutta sitten ajan kanssa tuli kyllä selvemmäksi, että minä halusin maailmaan, johan sitä tuli tarpeeksi kauan äitin masussa oleiltua ja olokin alkoi käydä ahtaaksi. Taisi äiti ehkä vähän yllättyäkkin siitä, kuinka nopeaan minä sitten päätinkin tähän maailmaan syntyä. Aamu kolmesta keskipäivään äiti kuitenkin tutkaili tilannetta kotosalla, minkä jälkeen päättivät isän kanssa soittaa sairaalaan ja kysyä olisiko syytä käydä näytillä. Sairaalasta ehdottivat vielä kylvyn ottamista ja tilanteen etenemisen seuraamista. Kylvyn jälkeen syntyi kuitenkin yhteinen päätös lähteä sairaalan suuntaan. Äitiä mietitytti vielä tässä vaiheessa, oltiinko jo liian aikaseen liikenteessä. Tämä pelko osottautui aika äkkiä aiheettomaksi. Kätilön tutkiessa äitin ja minun tilanteen saavuttuamme 12.45 sairaalaan, totesi kätilö minun ottaneen pika junan ja puhui äitille jotain jostain hyvästä valmistelusta kotona. Ei tainnut äiti tässäkään vaiheessa vielä tajuta, että minähän olin päättänyt syntyä nyt. Hän huomasi kyllä kätilön työskentelevän melko rivakkaan tahtiin, mutta ajatteli sen jotenkin kuuluvan asiaan :D Vähän yhden jälkeen alkoi äiti valitella kipujaan ja tiedustelemaan jos jotain lääkkeitä olisi tarjolla kipuihin.. Kätilö tokaisi tässä vaiheessa, että kaikki mitä äitille sai antaa ei ehtisi enää vaikuttaa ennen minun syntymääni.. Taisi hetken äitiä vähän jännittää, mutta hyvinhän me pärjättiin ilman lääkkeitäkin. Joskus puoli kahden jälkeen alkoi kätilö puhumaan jotain ponnistamisesta, äitin piti varmistaa oliko hän oikeasti ymmärtänyt oikein, oltiinko me jo ponnistu vaiheessa?! Kätilö tokaisi, että kyllä tämä vauva syntyy nyt! Ja niin muutamien lattialla viettettyjen ponnistusten klo 14.00 jälkeen minä synnyin tähän maailmaan. Terveenä ja "kokonaisena", joskin hieman violettina alkuun. Äiti pääsi vihdoin sairaala sänkyyn ja minä makoilin äitin mahan päällä. Jossain vaiheessa koko huone alkoi vilistä lääkäreistä ja kätilöistä, ei me äitin kanssa osattu huolehtia asiaa, oltiin niin onnellisina ja hämmentyneinä kaiken jälkeen. Isää taisi tosin vähän jännittää, sillä äiti menetti aikamoisen määrän verta. Lopulta verentulo saatiin aisoihin ja hommasta selvittiin näillä näkymin vain säikähdyksellä. Äitillä oli onnea, että oli syönyt niitä ärsyttäviä rautatabletteja ennen synnytystä niin olivat hemoglobiini arvot nii korkeat, ettei veren menetys saanut tuhoja aikaan.

Kun äiti oli saanut levättyä ja minä halailtua tarpeeksi äitin kanssa, oli aika mittausten ja punnitusten. 51cm oli minun mittani ja painoakin oli kertynyt jo 3,925kg <3

kotona ekan kylvyn jälkeen

vaunulenkille lähdössä, vähän on pipo viel iso <3

Eka päivä kotona, taisi miehiä vähän väsyttää ;)

Sairaalan sängyssä untenmailla

Punnituksen jälkeen äitin sylissä

Vihdoin myös isin sylissä, meinas vähän väsyttää