Miten meillä menee?
No hyvin. Tai siis olo on kun valaalla ja pikku miehen yöunet on olleet mitä on sitten joulun. Periaatteessa hommat on hanskassa, vaikka välillä toinen hanskoista hukkuukin hetkeksi johonkin..
Jos nyt ensin puhutaan omasta navasta(joka muuten on jo muutaman kuukauden ajan pullottanut venttiilin lailla ulos). Olo alkaa olla jo aika..erh..tukeva. Huomaa että vauva kasvaa ja tila vähenee, eikä tätä äitiä haittaisi lähteä vaikka heti synnärille.. Mutta tuskin tässä hetkeen mitään tapahtuu, vaikka laskettuun aikaan onkin huomenna tasan viikko. Meillähän on C:n kanssa veto vauvan syntymäpäivästä, C veikkaa ennen laskettua aikaa ja mä jälkeen. Tää on ehkä niitä ainoita poikkeuksia, joissa toivon rakkaan mieheni olevan oikeassa ja mun väärässä ;) Eilen oli viel ultra ja samalla mittasivat synnärillä vauvan sydän äänet. Oli kyl jännä olo maata siel synnytyssalissa käyrillä, ois tehny mieli alkaa synnyttää :D Jännityksellä odotellaan, milloin se oikea lähtö käy. Tällä hetkellä tuntuu, että monsiourin hoitojoukkoja jännittää enemmän kun mua.. hhih.
Kotona alkaa olla kaikki kunnossa uutta tulokasta varten ja nimetkin ollut jo reilun kuukauden papereissa. Saas nähdä miten isoveli suhtautuu pikkuveljeen;) Tähän asti kaikki vauvat on aina aa.aa.aa. ja niitä on pakko päästä katsomaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että vauvan tullessa jäädäkseen se aaaaa efekti katoaa jossain vaiheessa.. Onneks on luvassa apuja alku ajoille. C pitää kahden viikon loman, niiden firmalla on sellai kaksi viikkoa "yhden hinnalla" tarjous isyyslomana. Lain mukaanhan sveitsissä saa tasan 2päivää lomaa. Great. Ja innokas isovanhempien tiimikin on tilattu monsiorin synttäri viikoksi tänne poikia viihdyttämään;) Jospa se siitä lähtis käyntiin..
Monsiour kehittyy kanssa vauhdilla. Nyt alkaa tulla aina enemmän ja enemmän sanoja. Kovasti koittaa toistella kuulemaansa. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluu enemmän sveitsinsaksan sanoja kuin suomen. Mutta ymmärrys on melkein parempi suomeksi, jännä nähdä miten tämä tästä jatkuu. Vauhtia ja välillä vaarallisia tilanteitakin riittää. Mutta mun etana vauhdilla ja valas-olemuksella oon kyllä ollu tosi kiitollinen siitä, kuinka hyvin poika malttaa kuunnella ja totella halutessaa äitiä. Jos meinaan juoksukilpailuks meniks, niin olis aika selkeetä kuka jäis jälkeen ja kuka voittais :D
Tässä nyt vähän pientä pintaraapaisua meidän kuulumisiin, näin iltapöhnässä läppärille oksennettuna. Toivottavasti voin pian palata asiaan uuden tulokkaan tiimoilta;)
