10+1 kysymystä ulkoimailla asuvalle suomalaiselle.

Bongasin blogimaailmasta tälläisen kysymys liutan ja päätin itsekkin vastata näihin:)

Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Parasta hmm. Tykkään Sveitsin luonnosta, vuorista jotka näkyvät kirkkaan sään kävelyillä. Tykkään myös pienestä kylä kulttuurista, leipää voi ostaa lähi leipomostamme joka näkyy olohuoneen ikkunasta, lähikaupan kauppias tervehtii aina kun astuu kauppaan sisään, pieniä kivoja juttuja. Lisäksi arvostan talven lyhyyttä ja kesän pituutta. Vaikka kaipaankin enemmän lunta ja vähemmän helteitä :D 

Entä ikävintä?
No ensimmäisenä tulee mieleen se, kuinka kallista täällä on. Kalliit sairasvakuutukset kalleilla omaavastuilla, asuntojen ja talojen hinnat on pilvissä, eikä omasta tarvitse edest haaveilla.. Lisäksi välillä ärstyttää myös se kuinka hankala sveitsiläisten kanssa on ystävystyä. Hyvän päivän tuttuja löytää helposti, mutta vaikka täällä on tullut asuttua jo hetki niin ei noita ystäviä ole vielä kasapäin kertynyt.

Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkustaisit?

Aikapaha.. Tietty suomeen on aina kiva mennä, mut jos ihan kaivamatta omaa kukkaroaan matkaan pääsis ni ehkäpä joku rantaloma,  missä sais vaa relata perheen kanssa vois olla ihan kiva.

Mihin kohteeseen matkustaisit uudelleen?

Näitä on useempi, mutta kun nyt tossa yllä puhuin rantalomasta niin sanotaan että Italiaan tai Kreikkaan  mennään varmasti viel uudestaan.

Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Tää lista on pienentyny vuosien varrella. Mutta aina välillä tulee mieleen joku suomalainen juttu(yleensä karkkipussi:D) mikä ois pakko saada. Jos vaan yksi asia pitää nimetä ni sanotaan sit se ruisleipä, jälkiuunipalat!

Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

En usko. Koska C:n työllistyminen vois olla hankalaa. Mutta kyllä me aina välillä leikitellään ajatuksella, että ostetaan talo Suomesta.. Oon miettiny, että osaisinko asuu viel Suomessa, tai siis olisinko siellä onnelisempi kuin täällä? Vaikea sanoa.

Mikä on asuinmaassasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mä tykkään ihan vaan uudesta vuodesta täällä Herisaussa. Kun sillon kiertävät Silvester chläusit kylällä kilkattamassa kelloja ja jodlaamassa kapakoiden edessä. Niiden katsominen 31.päivä on muodostunut meidän perinteeksi. Lisäksi tykkään kaikista perinteistä mitä täältä löytyy.

Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Ehkä tyhmää sanoa, ettei mikään. Mutta alkuun se sopeutuminen siihen, ettei läheltä löydykkään aina kahvittelukavereita ja omaa perhettä.

Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi?

En vois. Kun nyt on jo "puolikkaan tukiverkon varassa" niin en osais kuvitella muuttavani vapaaehtoisesti jonnekkin, missä ei olis meidän kummankaan perhettä lähellä.

Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

No tietysti mun toinen raskaus, mutta mieleen jäi myös meidän häämatka:)

Milloin tämä kesä loppuu?

Ennen en voinut ymmärtää ihmisiä, jotka kertoivat lempivuoden ajakseen syksyn. Miten kukaan voi tykätä syksystä? Sehän tarkoittaa että kesä on ohi ja kohta on jo talvi, ja kylmä, ei helteitä. Vuosi vuodelta huomaan kuitenkin kuuluvani enemmän ja enemmän syksyn suosioihin. Nytkin kaiholla odotan niitä raikkaita syyskelejä kun saa kietoutua lempi huppariinsa ja isoon kaulaliinaan.

Meillä on siis vielä aika lämmintä, tai aina välillä tulee sellasia ihania päiviä kun lämpömittari näyttää aamuisin vaan 16 astetta. Pettymyksekseni elohopea kipuaakin korkeammalle viimeistään keskipäivällä ja usein suurinosa niistä luvatuista pilvisistä päivistäkin muuttuu aurinkoisiksi. Tässähän tulee melkein kiittämätön olo, kun ei riemuitse näistä "hyvistä keleistä".

Ehkä jos ei olisi lapsia, tai vaan tuo meidän taapero niin nauttisinkin enemmän helteistä.. Pääsisi vaikka uimaan tms. Mutta tällä meidän arki kokoonpanolla ei ole oikein asiaa tuohon meidän vieressä sijaitsevaan maauimalaan. Meidän talojen pihassa on myös kiva leikkipuisto, ilman varjoa, keskellä pienkerrostaloja, eli myöskin aina tuuli-vapaata aluetta. Siellä paahtuu jo yksin istuskellessa, puhumattakaan siitä että pitäisi tuota meidän 7kiloista sylissä tai kantovälineessä ja koittaisi etsiä vauvalle varjoa, mitä siellä siis ei ole. Kaupassa ja kylällä käydään poikien kanssa aamuisin, sillä iltapäivällä ei ole asiaa kylälle. Aamuisinkin valitaan reitti yleensä vähän sen mukaan missä on varjoa, niin ei pala rataskyytiläisellä (ja äidillä) pinna.

Mutta ai että, mä nautin kun viime viikonloppuna oli melkein kylmä. Pakattiin pieni rintareppuun ja kiivettiin meidän lähikukkulalle keinumaan ja katsomaan lehmiä. Päästiin vihdoin kävelylle juuri sinne minne taapero tahtoi, ja kaikilla oli mukavaa! Eilen päästiin aamulla puistoon. Eihän siellä taaskaan muita ihmisiä ollut, mutta nautin kun lapset viihtyivät. Toinen leikeissään ja toinen kantoliinan kyydissä ensin kuikuillen ja sitten hiljalleen nukahtaen.
Nyt kelit taas lämpeni ja ensi viikon sää tiedote näyttääkin aina poutaa. Koitetaan ottaa ilo irti näistä viimeisistä lämpöisistä päivistä ja odototetaan innolla syksyä :)

Lomat lusittu, lomakrapula?

Huh, tuli oli ja meni. Reilu kuukaus oltiin poikien kanssa Suomessa mummoloimassa. Reissuun mahtui sadetta, aurinkoa, iloa, suruja ja ennen kaikkea rakkaita ihmisiä.

Mun on tehny jo pitkään mieli käydä aina useammin kirjottelemassa jotain tänne blogin puolelle, mutta tuntuu ettei aikaa löydy. Nyt vain otin sitä aikaa itselleni, hetkeksi. Mutta haaveissa on kyllä saada tänne vähän aktiivisempaa elämää aikaiseksi.

..Mutta se loma. Olin jo vähän varautunut että iskee kaiho, ikävä ja se Suomi krapula. Muistan että pari vuotta sitten meidän häiden jälkeen kotiin paluu oli rankinta ikinä. Mähän yleensä normaaleilla viikon tai kahen lomilla suomessa, meen aina innolla sinne, mutta kotiinkin on lennelty ihan hyvin mielin.. Ehkä kaks vuotta sitten just se kuukausi täynnä ystäviä ja sukulaisia sai taas tajuamaan kuinka yksin täällä ollaan. No mutta asiaan! Ajattelin että tänkin loman jälkeen olis kovat sopeutumis vaikeutensa tähän "yksinäisyyteen". Kotiin lähdön koittaessa olikin vähän kaksi jakoinen olo, toisaalta ois halunnu köyttää ittensä suomeen, mutta toisaalta iloitsi niin monesta asiasta kotona. Tämän ekan lyhyen arki viikon jälkeen voinkin iloitseni ilmoittaa, että oon nauttinu näistä päivistä kotona <3 Vaikka kyllä niitä isovanhempien auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia välillä ikävöi ja haluisin jo eroon näistä hiton helteistä (mistä ei suomessa kärsitty, kiitos suomen kesä!). Tänään oli niin kiva päivä poikien kanssa, oikein mietin miten nautin noista pienistä energia pakkauksista, jotka vuorotellen raastaa äidin hermoja..

L ei oikein tienny miten päin ois ollu kun kotiin tultiin. Juos paikasta toiseen ja leikki tyylin vartissa kaikki lelunsa läpi :D Pikku veli tietysti nautti tästä kaaoksesta ja ryömi pyydystämään veljen kallisarvoisia leluja. On noiden puuhia vaan ilo seurata.

Mutta ainakin tältä erää, loma krapulalta selvittiin. Ilolla odotellaan ensi joulua ja Lapin reissua, sekä syksyn tuomia vieraita <3

Äitiyden aakkoset

Nää äitiyden aakkoset on pyöriny aika monissa blogeissa, mitä olen lukenut ja päätin väsätä omani. Itseasiassa oisin halunnut tehdä jo aiemmin viikolla, mutta ei oikein onnistunut ton meidän pätkäuni lapsen kanssa;) Mutta nyt lauantai illan ratoksi ehkä aikaa ja energiaa löytyy..

A Aika, mihin se menee? vastahan olin synnyttämässä ja nyt tuo vauva osaa jo vaikka mitä, isommasta puhumattakaan. Vaikkakin myönnettäköön että välillä äidin päivät on pitkiä, mutta vuodet niin lyhyitä.
B Banaani (miks mulle ei tuu muuta mieleen:D), banaani aamupuurossa saa puuron uppoamaan taaperon suuhun, jäädytettynä ja mixattuna menee myöskin jäätelöstä. Kiitos Banaani.
C Celsius, kuinka paljon nuo lukemat mittarissa auttavatkaan aamun mitä puen lapsille pähkäilyyn. Vaikka välillä saakin todeta että samat asteet mitkä eilen tarkotti t-paitaa, saattaa tänään tarkoittaakkin hupparia.
D D-vitamiini. Me kun melkein jo luultiin, että kun on 2v mittarissa niin näistä dropeista sais luopua, mutta ei vielä. Onneks tuo isompi on jo aika oma-aloitteinen, tosin toissa aamuna se ite ammens aamupuuroonsa tippoja. Näin että yksi tippa sinne meni, mietin että montako oli ehtinyt mennä ennenkun käännyin katsomaan:D
E Elämä. Siitä pitäisi muistaa nauttia aina useammin. Koitankin aina muistaessani olla kiitollinen perheestäni <3
F fahren. Meillä ajetaan päivittäin kymmeniä autoja, pyöriä ja vaikka mitä. DRRRRRR, moottori on myös ehkä yleisin syy imetyshetken päättymiseen tai pienen säikähtämiseen kun ei huomannut isoveljen startanneensa Harleynsa.
G Google, tuo ihana kamala internetin apuväline. Onneksi toisen raskauden ja vauva vuoden kohdalla on oppinut jo olemaan googlettamatta ihan kaikkea. Viimeksi googlasin 4kk hulinat, joista sainkin lohdukseni lukea, että joillekkin vauvoille se vaan jää päälle. Kiitos.
H Harley. Jokainen kova ääninen kulkuneuvo on meidän taaperon mielestä Harley. Välillä saa ehkä vähän vääntää, että tuo 15vuotiaan poljettava mopo ei välttämättä kulje ihan samoilla tehoilla;)
I Illat. Nämä ovat alkaneet jo vähän rauhoittumaan. Aika usein meidän oma-aika alkaa jo puoli yhdeksän aikaan, mistä lähtien kukutaan vaikka joka aamu lupaankin mennä aiemmin nukkumaan.
J Juusto. Tähän ei meidän puoli sveitsiläinen poika suostu koskemaankaan.. Kerran yllätti mut laittaessani risottoon parmesaania ja totes että chäs.. Mä tokasin että ei tämä ole juustoa, vaan parmesaania. Sinne meni risotot.
K Korvike. Ostin sitä kaappiin kuukausi sitten, mutta siellä se edelleen on. Saa nähdä miten alkaa taas tuttipullo kelpaamaan jos tämä äiti haluaisikin olla ulottumattomissa.....
L Läheiset, lähellä ja etenkin kaukana. Niitä kieltämättä kaipaa usein, mutta onneksi on lomat ja internetin ja älypuhelimien ihmeellinen maailma
M Mummo. Mummosta puhutaan usein, vaikkei ihan joka kuukausi päästäkkään näkemään.
N N**** monsiourin lähes ainoa taapero kaveri, jota koitetaan viikottain päästä näkemään. Välillä tapaamiset on vähän leluista vääntöä, mutta päätyvät yleensä jossain vaiheessa yhteiseen höpsettelyyn.
O Omi ja Opi, tai siis nykyään Momi ja Opi. Kun omat vanhemmat asuu kaukana on kullan arvoista kun puolisolla on niin ihanat vanhemmat ihan tuossa kukkulan toisella puolella.
P Persikka!! Niin, olen puoli vahingossa opettanut taaperomme kiroilemaan... Aina kun jotain tipahtaa tms. niin kuuluu aika tehokkaalla äänellä PERSIKKA!!
Q 
R Ratsastus. Tuo rakas harrastus jonka tahtomattani lopetin tänne muuttaessani, olen jo monesti vannonut aloittavani uudestaan. Ensin oli töitä, sitten raskaus, vauva, raskaus, vauva, mitä näitä saamattoman tekosyitä nyt onkaan. Mutta oikeesti koitan syksyllä ryhdistäytyä!
S Schatz. Niin onhan tuo mies aikamoinen kulta <3
T Tnt. Aika usein on joku meidän asunnon huoneista kuin räjähdyksen jäljiltä, jos sitä ens vuonna olis taas aikaa siivota.
U Uni. Juuri mietin, että ollaan siinä pisteessä etten muista millaista on nukkua yö putkeen. Tällähetkellä jos saisi sen yön edes 3h pätkissä nukkua olis jo aika luksusta, sitä odotellessa..
V Vauhti, sitä riittää. Meillä ollaan aika ripeitä kaikessa :D Vauhtia riittää, ja musta tuntuu ettei se tästä hetkeen mihinkään ole hidastumassa, päin vastoin
X Xylitol, sitä on alettu täälläkin myymään uutuutena :D välillä kieltämättä kaipaa xylitol purkkaa..
Y Yöt. Jokainen yllättää aina erilaisuudellaan. Välillä nukutaan kaikki huonosti, välillä vain osameistä..
Z zzzzzzz. Nyt alkaa nämä aivot lyömään tyhjää. Joten taidan vain ihan itsekkäistä syistä lopettaa nämä aakkoseni tähän. Jos sitä tänään vaikka oikeesti menis aikasemmin nukkumaan ;)

Mini me 4kk.

Siis ensi maanantaina meillä on jo 4kk vanha vauva, mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu, että pikku vauvasta on tullut jo ihan iso vauva, kasvu ja kehitys on hurjaa. Tuntuu että toisen kanssa aika menee paljon nopeammin, toisaalta onhan nuo päivät aika touhukkaita kun häärää touhukkaan taaperon ja vauvan kanssa. Välillä tulee myös mietittyä, onko kehitys toisella oikeasti nopeampaa kun mitä esikoisen vauvavuotena, vai sitä vaan unohtanut "mitä pitää milloinkin oppia" kun ei ole aikaa eikä energiaa lukea vauvan kehitysoppaita.

Mitä meidän 4kk sitten osaa? Molemmille sivuille on kääntyilty jo hyvän aikaa ja vatsalleenkin pyörähdellään jo silloin tällön. Välillä meinaa kärsivällisyys pettää kun ei tuo vatsalleen päätyminen ihan heti onnistukkaan.. Nauruja ja hymyjä tulee, jos joku meidän vauvaa hymyssä suin katselee niin hymyt takaisin on taattuja. Erityisesti jos isoveli sattuu kiinnittämään huomiotaan huomionhakuiseen vauvaan niin ilo on suuri <3 Sylissä ollessaan on pakko änkeä ihan pystyyn istumaan, vatsalihakset treeneissä siis;)

Tuntui, että esikoisen aikaan se aika 3-4kk meni niin hitaasti.. Johtui varmasti myös siitä, että meidän monsiour teki tuona aikana totaalisen vaunuista kieltäytymisen. Mä olin valmis pistämään jo meidän yhdistelmävaunut turhien ostosten listalle, ajattelin että ei niille ikinä käyttöä ole. Nyt vaunukyyti on maistunut vähän paremmin, mutta vaunuilut pitää ajoittaa tarkasti päiväuniaikaan. Ja kun unet loppuu on vaunuissa viihtymistä enään noin 10min jäljellä.. Että järjettömän pitkälle ei vielä pötkitä. Selailtiin tuossa vanhoja kuvia ja kateltiin, milloin esikoisen kohalle siirryttiin rattaisiin puolimakaavaan asentoon.. Vajaa 4kk oli silloin ikää ja 4,5kk suomireissun päätyttyä oli pelkästään rattaissa. Helatorstaina tehtiin siis testiajo rattailla, ihan hyvin suju. Sittemmin en oo rattaisiin jostain syystä raaskinu laittaa, mutta älysin ottaa pehmeän vaunukopan käyttöön. Tää tuo raivaritilanteisiin ässän hihaan. Pehmeä vaunukoppa mahtuu rattaiden tavaratilaan ja vauvan saa rattaisiin katselemaan. Mikä ihana äidin mielenrauhaa helpottava älyväläys! Ja teitenkin tämän tajuttuani, ei olla kopassakaan enää huudettu:D

Mutta tuosta kopasta luopumiseen. Sitä nytkin odotti, melkein enemmän kun esikoisen aikaan. Tieto siitä että viihtyvyys vaunuillessa paranee ja kyyti kelpaa uniaikojen ulkopuolellakin houkutteli kevään.. Kun tajusin, että kopastahan voisi alkaa luopumaan, jostain kumman syystä se ei enää houkutellutkaan, eihän mun pikku vauva nyt voi rattaissa vielä olla.. Niin. Kai tää on jonkin asteista luopumisen tuskaa, koska se nyt vaan näyttäs olevan fakta, että nyt kun kopasta luovutaan, ei sinne enää ikinä vauvaa laiteta.. Välillä huvittaa nää omat ajatukset:D

Pikkuveli oli saatava syliin, ennekun noustiin ylös aamulla <3

Mutta takaisin 4kk taitoihin! Sen jälkeen kun mini me on sormensa ja kätensä löytänyt, ovat ne maistuneet niiden ekojen kuukausinkien edestä kun niiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan. Välillä nyrkki eksyy niin syvälle suuhun, että alkaa yököttämään. Ajoittain herra on myös ruokailun aikana todennut omien käsien maistuvan paremmalle kuin äidin rintamaito:D Monet on kommentoinu, oisko hampaita jo tulossa kun kuolaakin. Mutta muistan esikoisella olleen saman kuolavaiheen siinä 3-4kk iässä, joten hampaita uskon olevan tulossa vasta kun ne nään. Lets see..

Ensi tiistaina olisi sitten lääkärin tarkastus, ja päästään mittailemaan ja vissiin parit piikitkin tiedossa. Kävin meidän vapaa ehtoisessa neuvolassa pari viikkoa sitten ja sillon pituutta oli kertynyt jo 64cm, yläkäyrillä (yllätysyllätys) mentiin. Kyselen myös vielä lääkärin mielipidettä soseiden aloitteluista.. Olisin periaatteessa halunnut odottaa että 5kk tulee täyteen, mutta koska silloin lennetään just suomeen, ois varmaan liikojen muutoksien välttämiseks parempi alottaa  maistelut jo vähän aiemmin.. Tuntuu hurjalle, että meidän pikku vauva vois jo syödä muutakin kun maitoa..

Yllätin itseni ja ostin yksi päivä korvikettakin kaupasta, jos sitä pääsisi lähtemään johki vähä tuulettuu.. Mutta tähän mennessä korvikkeet on pysyneet kaapissa ja äiti kotona. Puollustuksekseni mainittakoon, että  mun molemmat "tuulettumis seuralaiset" on synnyttäneet vauvat täs kahen viikon sisään, että eipä oo yksinkään houkutellut mitää tehdä.. Ja myönnän myös rehellisesti, vaikkakin hieman taas itsestäni yllättyneenä, että joku imetyshullu mussa myös asuu ja haluis oottaa korvikkeen antoo vähintään kiinteiden alotukseen.. Ja vähän tietysti tuon  mahavaivaisen kanssa mietityttää miten rajua kamaa korvike olis masulle...

Eksyinpäs taas vähän asian ytimestä.. Nyt nautitaan koko perheen voimin pitkästä viikonlopusta, täällä päin maailmaa kun tuo helluntai on vielä maanantaina ja pyhäpäivä tietenkin;) Ensi viikolla onkin seuraa ku saadaa Suomesta rakkaita käymään, ja C on torstaista asti sairaslomalla kun joutuu luopumaan viisureistaan..

Miten meillä nukutaan?

...Tai siis  miten meillä ei nukuta..
Tää on ehkä se yleisin kysymys vauvan synnyttyä, mites yöt. Esikoisen aikaan sai todeta, että yöt nukutaan hyvin ja päivisin ei ollenkaan. Kaikki totes, että hyvä, pääasia että yöt nukkuu. Voin kertoo, että ei ollu hyvä! Päivisin oltiin niin tyytymättömiä ja itkettiin yli väsymystä. Tämä meidän "uusi tapaus" onkin ihan eri luokkaa. Päivisin nukutaan hyvin, ei pitkään, eikä yksin, mutta nukutaan. Mieluiten alkuun mahan päällä tai kantoliinassa, koko ajan liikkuvat vaunutkin kävivät hätätapauksessa ja ajoittain. Iltaisin nukahdettiin ja nukahdetaan oikein hyvin, mutta herätäänkin sitten vartin päästä itkemään mahaa.

Illat.
Ensimmäiset 3-kuukautta en vienyt mini-me:tä ikinä ennen meidän makkariin nukkumaan, ennenkuin itse menin unille. Sängyssä ei viihdytty hetkeäkään jos ei saanut olla äidin kyljessä. Ja koska halusin pystyä kommunikoimaan mieheni kanssa, enkä viettää sitä suljettujen ovien takana oli meidän iltaratkaisu tämä. Yleensä alku aikoina minun käydessä suihkussa kuului koko ajan onnetonta itkua, kun ressu joutui "julman isänsä syliin".. Nämä ajat muista myös edellisen vauvavuodesta. Koska oli yleensä aika väsynyt eikä hermo kestänyt, niin päädyinkin aika usein yhdeksän aikaan unille. Nukahdettuaan herättiin aina itkemään kipeää mahaa.. välillä unille päästiin vasta yhdentoista aikaan, toisinaan oli hyviä iltoja, jolloin molemmat nukuttiin jo puoli kymmeneltä. Yleensä kun alkoi miettimään, että mahavaivat ovat helpottaneet ne alkoivatkin uudestaan.

Yöt.
Voin rehellisesti sanoa, että ne kerrat kun herätyksiä on ollut kolme tai vähemmän voi laskea yhden käden sormin. Joten pätkäunet kunniaan. Viime yönä taisin imettää 7-kertaa, tosin en tiedä, en pysy laskuissa millään mukana (enkä ehkä myöskään halua), vaikka katsonkin aina kelloa kun siirrän vauvaa puolelta toiselle. Mahavaivaisina öinä ei myöskään ikinä nukahdeta yöimetysten jälkeen, vaan jäädään ähisemään. Hyvinä öinä niitä imetyksiä on se seitsemän, mutta niiden jälkeen molemmat nukahtaa. Suurinta nautintoa on kun saan nukkua välillä hetken ilman, että kainalossa on vauva. Mutta olen myös todennut olevani kykenemätön nukkumaan yksin :DD Ensimmäiset 3-kuukautta toivoin mahavaivojen hellittävän kolmenkuukauden kohdilla, se oli ikäänkuin mun valoni tunnelin päässä :D Nyt kun 3kk on täynnä ja mahavaivoja edelleen ajoittain havaittavissa (mutta mainittakoon, että ne ei enää ole päätöntä itkua, vaan lähinä ähinää ja pieruja öisin), toivon jos ne helpottais sittenkin kun 4kk on täynnä. Katsotaan mikä on ensi kuun toive :D

Päivät.
Päivisin nukutaan. Siis voitteko kuvitella, saatiin sittenkin vauva joka nukkuu päivisin! Mutta älkää nyt alkako kuvittelemaan, että se nukkuisi 4tuntia putkeen yksin pihalla vaunuissaan, ei. Mulle pääasia on että se nukkuu, keinoista viis! Alkuun nukuttiin aamu-unet vaunuissa kauppareissulla kylälle ja takas, noh niin edelleenkin mutta ne kauppareissut täytyy hoitaa vauhdilla jos aikoo ehtiä ennen heräämistä ja raivareita kotiin. Vaunuissa ei siis lähinnä viihdytä 30-40min pidempään raivostuttamatta, mutta esikoiseen verrattuna tämäkin on jo jonkin sortin riemuvoitto. Lisäksi "mun vaunuahdinkoa" piristää pian täyttyvät 4kk, ja voidaan ottaa rattaat käyttöön puolimakaavas asennos. Jos vaikka pääsisin lähikauppaa pidemmälle poikien kanssa..

Toiset päiväunet nukuttiin aika pitkään mun mahan päällä, maattiin molemmat sohvalla. Se oli ainoo paikka, jossa sain uudelleen nukahtamaan ja unia saatiin välillä reilu 1,5h "putkeen". Tämä oli sitä äidin omaa aikaa parhaimmillaan Leevin nukkuessa omia päikkäreitään:D Nyt ollaan alettu noin reilun viikon ajan nukkumaan päikkäreitä mini-me:n kanssa meiän sängyssä. Nukahtanu pari kertaa jopa ilman, että on ollu mun kainalossa, silitelemällä.. Ennätys oli eilen kun nukkui 30min plus 40min heräämällä vain kerran. Muuten vakiona nukkuu sen 30-40min ja sit heräilee 3-5krt ja nukkuu toisen 30-40 min. Tästä johtuen vietän edelleen päikkäri aikaa vieressä maaten, jotta saan nukahtamaan uudestaan. Eikä tuo oikeastaan haittaa, sillä tekee itelleenkin ihan hyvää asettua hetkeks aloilleen päivällä. Parhaimmillaan Mini-me jatkaa viel uniaan hetken isoveljen herättyä ja pystyn kantelemaan meidän läheisyyden kipeää unista taaperoa päiväuniensa jälkeen.

Kolmannet päivänunet nukutaan kantoliinassa tai kantorepussa. Yleensä liinassa. Näin pystyn puistoilemaan meidän puistossa ja leikkimään edes vähän isoveljen kanssa. Kannettaessa unta riittää tällä hetkellä 30-40min, kunhan kantaja muistaa pysyä koko aika liikkeessä :D

Illat nykyään.
Vietän noin tunnin meidän makuuhuoneessa, minkä jälkeen unta saattaa riittää jopa kahdeksi tunniksi. Välillä nukahdetaan jo vajaassa puolessa tunnissa, mutta sitten heräillään vielä tiheään kunnes kaikki saatavilla oleva maito on juotu. Eilen katsoin kaksi sarjaa sohvalla ja kainalossa oli vauvan sijaan  mieheni. Aikamoista luksusta.

Vaikka nämä unet on aika pätkämaisia ja aamut taaperon kanssa aikaisia, mainittakoon että meidän mini-me on yhtä aurinkoa ja hymyä hereillä ollessaan, oikeestaan aina tosi tyytyväinen ja seurallinen. Näiden hetkien avulla sitä jaksaa noita pitkiä, tai siis lyhyitä öitä. Toisen lapsen kohdalla tätä jaksaa myös vähän paremmin, kun tietää että aika menee äkkiä ja ajat muuttuvat. Esikoisen kanssa oli niin paljon pelkoa, että tää on aina tätä. Jos nyt vielä muutaman kuukauden jaksaa valvoa, niin sitten voidaan opetella yhdessä nukkumaan vähän pidempiä pätkiä. Syksyä odotellessa siis. Mutta ensin nautitaa tästä hetkestä nyt ja tässä ja meitä odottavista lämpöisistä kesäpäivistä <3

Still a live.

Terve vaan kaikille, ja anteeksi pitkä tauko.. Mutta sanottakoon että tällä hetkellä on sormille aika paljon muutakin tekemistä kuin näppäimen näppäilyä. Tänään taitaa itseasiassa olla toinen kerta sitten Runebergin päivän kun saan läppärin auki.. Mutta jos joku tänne vielä muistaa kurkkia, niin kiva!:) Koska tässä tosiaan on ehtinyt tapahtua vaikka mitä vajaassa neljässä kuukaudessa, niin voi tulla aika sillisalaatti postaus. Mutta otan kaiken poikien päikkäreistä irti ja lähden oksentamaan meidän kuulumisia tähän koneelle, olkaapas hyvät!

4.2 Lauantai. Oli meillä ihan normaali lauantai päivä, käytiin koko perheen voimin ruokakaupassa ja mä vähän haaveilin, ettei enää sen mahan kanssa tarttees kauppaan lähteä. Laskettuaikahan oli 29.1, mutta meidän mini-me viihtyikin pidempään mahan suojissa. Olin käynyt jo ylimääräisissä sydänäänten kontrolleissa ja sain lupauksen keskiviikon käynnistykseen, jos ei poika itse älyä sitä ennen syntyä. Oma olo oli aika luovuttanut, ajattelin jo ettei tästä mihkää ennen keskiviikkoa enää lähdetä. Lauantai iltana iski oikein kunnon myrskyn ja myräkän meille. Vitsailin Chrisille, että kätilöthän sano että aina kun sää vaihtuu radikaalisti synnäri on ihan täynnä, "mennään mekin tänä yönä". Iltasin, kuten yleensäkkin loppuraskaudessani en meinnanu saada unen päästä kiinni, kello taisikin olla lähempänä yhtä kunnes nukahdin.

Heräsinkin yöllä kipeään supistukseen. Tiesin heti, että nyt tuli lähtö ja ensimmäinen toive oli että anna kellon olla edes neljä että oisin saanut vähän unta. Noh, kello oli kaksi, kiva, tunnin unilla synnärille.. Hetki siinä ooteltiin, mutta soitettiin Opi aika äkkiä meille Leevin unta vahtimaan, noin niinkuin viime kerrasta oppineena suuntana oli sairaala ja pian. Mun supistuksien laskenta appi olikin jo kolmesti (ekan tunnin aikana) ilmottanu, että aika suunnata sairaalaan :D

No sinne mentiin, noin neljältä. Automatkalla nähtiin paikallisesta karnevaalijuhlasta kotiin hoipertelevia juhlijoita ja totesin Chrisille, että tuolla meidänkin poika sitten 16 vuoden päästä juhlii synttäreitään :D Itelläni oli koko aika sellai olo, että ollaan aika tarpeettoman ajoissa sairaallalla, mutta kiitos edellisen synnytyksen en saanut lupaa jäädä kotiin oottelemaan.. Vaikka koko synnytys sujuikin aika nopeasti, niin tuntui ne pari vikaa tuntia aivan ikuisuudelta. Lääkkeitä en tällä(kään) kertaa ehtinyt saamaan, tai ne eivät toimineet. Homeopaattiset oksensin pihalle ja ilokaasu ei tuntunut missään. Vartin yli seitsemän aamuvuoron saavuttua sairaalalle sain vihdoin luvan ponnistaa. Ja puoli kahdeksan aikaan sainkin ihanan pienen pojan syliini. Synnytys sujui tällä kertaa ilman komplikaatioita ja olo oli paljon parempi ensimmäisinä päivinä kuin viime kerralla. Tietysti univelat jäivät painamaan ;)

Sairaalassa olin sunnuntaista keskiviikkoon. Pojat kotona olivat molemmat flunssan ja jonkun mahataudin kourissa, joten tiistain olin aivan yksinäni Noahn kanssa vuodeosastolla. Meillä oli pieniä stratti vaikeuksia, sillä tiistaina alkoivat mahavaivat(joista muuten kärsitään edelleen ajoittain..), lievää keltaisuuttakin oli, mistä johtui myös vähän liian vähäinen painonnousu. Mutta painonnousu saatiin onneksi kuntoon, kun pumppailin lisämaitoja mini-me:lle. Flunssa tietysti tarttui meidän kotiuduttua meihin molempiin. Eikä alku ollut ideaali, kun Leevikin oli kipeenä äidin kaipuinen ja vauva roikkui koko aika rinnalla tai huusi vatsaansa. Olin enemmän kuin kiitollinen, että Chrisillä oli kahden viikon loma ja sen jälkeen saapuivat innokkaat ja energiset isovanhemmat Suomesta meitä jeesimään.

Isovanhempien ollessa täällä juhlittiin myös 2v. synttäreitä. Oli kiva kun kaikki pääsivät juhliin. Ja ennenkaikkea että pystyi pitämään juhlat kun oli koko aika apukäsiä saatavilla. Synttärisankarikin nautti huomiosta, kakusta ja lahjoistaan:)

Näin sitä mahtui välillä iltaisinkin äidin kainaloon

Leevikin oppi, mitä kakku on;)

Uusi arki oli yllättävän armollinen. Ensimmäisinä viikkoina mietin, etten ikinä selviä kolmestaan poikien kanssa, mutta eka viikko oikein yllätti toimivuudellaan :D Tietenkään poikia ei voinut alkuun jättää hetkeksikään keskenään, mikä aiheutti vähän lisä vaivaa.. Mustasukkaisuutta oli aika teholla ilmassa, eikä ne hyvällä tarkoitetut hellyyden osoituksetkaan aina olleet ihan "oikealla voimalla varustettuja". Mutta nyt reilun kolmen kuukauden jälkeen voin sanoa, että ompas arki helpottunut tosi paljon! Huoneesta uskaltaa jo poistua hetkeksi ja Mini-me jaksaa olla jo hyvinkin pitkiä aikoja tyytyväisenä.

Nàin meillä nukuttiin ekat kuukaudet. Siis VAIN näin...

Puutarhuri nauttii keväästä

Elämäni miehet <3

Mutta nyt alkaa tämän äidin imetysaivot lyödä tyhjää. Toivottavasti löydän pian taas aikaa naputella tänne tekstejä:) Tänään vietettiin ihana lauantai aamu koko perheen kanssa, St.Gallenissa kaupoilla käyden ja kahvitellen. Teki hyvää päästä välillä pois kotinurkista. Nautin tästä ajasta, vaikka toisaalta se menee liian äkkiä, toisaalta olen onnellinen että se menee niin äkkiä<3

Ristiäistunnelmaa, Vaarikin halus laittaa sormensa kuvaan:DD

Veljekset

Vime viikolla löytyi kädet, ne onkin maistuneet aikalailla..

Kahvilassa, äiti ja kakkuvaras<3

Kuulumisia pitkästä aikaa(:

Miten meillä menee?

No hyvin. Tai siis olo on kun valaalla ja pikku miehen yöunet on olleet mitä on sitten joulun. Periaatteessa hommat on hanskassa, vaikka välillä toinen hanskoista hukkuukin hetkeksi johonkin..

Jos nyt ensin puhutaan omasta navasta(joka muuten on jo muutaman kuukauden ajan pullottanut venttiilin lailla ulos). Olo alkaa olla jo aika..erh..tukeva. Huomaa että vauva kasvaa ja tila vähenee, eikä tätä äitiä haittaisi lähteä vaikka heti synnärille.. Mutta tuskin tässä hetkeen mitään tapahtuu, vaikka laskettuun aikaan onkin huomenna tasan viikko. Meillähän on C:n kanssa veto vauvan syntymäpäivästä, C veikkaa ennen laskettua aikaa ja mä jälkeen. Tää on ehkä niitä ainoita poikkeuksia, joissa toivon rakkaan mieheni olevan oikeassa ja mun väärässä ;) Eilen oli viel ultra ja samalla mittasivat synnärillä vauvan sydän äänet. Oli kyl jännä olo maata siel synnytyssalissa käyrillä, ois tehny mieli alkaa synnyttää :D Jännityksellä odotellaan, milloin se oikea lähtö käy. Tällä hetkellä tuntuu, että monsiourin hoitojoukkoja jännittää enemmän kun mua.. hhih.

Kotona alkaa olla kaikki kunnossa uutta tulokasta varten ja nimetkin ollut jo reilun kuukauden papereissa. Saas nähdä miten isoveli suhtautuu pikkuveljeen;) Tähän asti kaikki vauvat on aina aa.aa.aa. ja niitä on pakko päästä katsomaan, mutta jotenkin musta tuntuu, että vauvan tullessa jäädäkseen se aaaaa efekti katoaa jossain vaiheessa.. Onneks on luvassa apuja alku ajoille. C pitää kahden viikon loman, niiden firmalla on sellai kaksi viikkoa "yhden hinnalla" tarjous isyyslomana. Lain mukaanhan sveitsissä saa tasan 2päivää lomaa. Great. Ja innokas isovanhempien  tiimikin on tilattu monsiorin synttäri viikoksi tänne poikia viihdyttämään;) Jospa se siitä lähtis käyntiin..

Monsiour kehittyy kanssa vauhdilla. Nyt alkaa tulla aina enemmän ja enemmän sanoja. Kovasti koittaa toistella kuulemaansa. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluu enemmän sveitsinsaksan sanoja kuin suomen. Mutta ymmärrys on melkein parempi suomeksi, jännä nähdä miten tämä tästä jatkuu. Vauhtia ja välillä vaarallisia tilanteitakin riittää. Mutta mun etana vauhdilla ja valas-olemuksella oon kyllä ollu tosi kiitollinen siitä, kuinka hyvin poika malttaa kuunnella ja totella halutessaa äitiä. Jos meinaan juoksukilpailuks meniks, niin olis aika selkeetä kuka jäis jälkeen ja kuka voittais :D

Tässä nyt vähän pientä pintaraapaisua meidän kuulumisiin, näin iltapöhnässä läppärille oksennettuna. Toivottavasti voin pian palata asiaan uuden tulokkaan tiimoilta;)