Joulukuu

Voisin taas kirjoittaa iltaisista aikaansaamottomuuksistani blogin suhteen, mutta sen sijaan keskitytään meidän perheen kuulumisiin näin joulukuussa. Kuvat ovat viime vuoden Saariselän joulun vietosta.

 Jouluiselle lumitasolle ei oo meiän korkeuksilla vielä tänä vuonna päästy. Mutta kahdesti on lumet tullu meille asti niin että pojat on päässyt lapiolla keräämään lunta ämpäriin. Ja oppihan L tekemään jo isoja lumipalloja. On se ihanaa seurata lapsen intoa kun huomaa aamulla että on lunta ulkona. Nyt vielä odotellaan kunnon lumia, kun vihdoin alkaa perhe olla siinä iässä että päästään kaikki yhdessä pulkkamäkeen. Edellisinä vuosina on ollu joku kantoliinassa tai mahassa:D Että taitaa äidin ilo olla suurin tässä asiassa;)

 Meille eksy joulukoristeet jo alku kuusta, koska paine kasvoi niin kovasti. Ja äiti odotti vaan hyvää tekosyytä pistää jouluvalot ja tontut esille;) Pojille ei ole joulukalentereita ollenkaan, mutta molemmilla on tontun sukat, ja niihin tonttu tuo jonkun pikku yllärin päivittäin. Viime vuodesta oppineita tonttu ei käy yöllä, vaan vasta aamulla kun on valosaa, ettei kenenkään tarvitse nousta ennen seittemää sukkaa kaivamaan... Ihan hyvin toiminut, vaikka tontun pitää olla aika nopea, kun pojat on jo hereillä sen käydessä sukilla. Kuusenkin C ja L halusivat hakea jo 6.12, eli Samichlauspäivänä. Meille tuli meiän kaverit lapsineen ja illalla Samichlaus ja Schmutzli kävivät ilahduttamassa lapsia. Samichlaus tuo lapsille suklaata, pähkinöitä, mandariineja ja biberlin, poikien säkkeihin oli eksynyt pikku lelutkin, kun äiti joku pihtaili herkkujen määrässä;D Samichlausille piti kertoa värssy, että sai pussukan. Schmutzli on ruskea "pahapukki", joka enne vei tuhmat lapset säkissä metsään:D Enään ei ehkä ihan samalla kaavalla toimi:D

 Me on jo L:n kaa leivottu pipareita ja sveitsiläisiä joulukeksejä. Täällähän siis jouluun kuuluu joku tuhat ja sata erilaista joulupikkuleipää.. Me ollaa kahta sorttia ja pipareita tehty. Mutta nyt oli ensimmäinen joulu sitten lapsien syntymän kun ei tarvinnu tyytyä valmistaikinoihin. Että onhan tää arki vähän helpottanut. L:n mielestä parasta pikkuleipien leipomisessa on kun saa pensselillä lakaista jauhot pois pöydältä:D Lakaisukone löytyy siis.. Kun sais jonkun vielä nuolemaan lattialta jauhot, ni ois siivous tehty:D

 Just mietin, että pitää kyllä nauttia nyt joulusta täysillä kun on molemmat lapset siinä iässä, että älyävät ja osaavat iloita joulusta. Ite tykkään joulusta, kun se on yleensä meidän perheelle ainoata aikaa kun ollaan koko perheen voimin lomalla kotona. Nauttia vaan yhteisestä ajasta ja tehdä just vaa sitä mikä huvittaa. Vaikka onhan meil jo melkein kalenteri täynnä ohjelmaa, vaik "otetaa vaa rennosti". Parasta että joulun jälkeen uudeksi vuodeksi tulee Suomesta mummo ja vaari kylään, kyllä niitä jo kovasti on odotettu niin poikien ja äitinkin puolesta.

Nyt koitetaan vielä parannella flunssat pois ennen ens maanantaita. Mä ja L ollaan vähän köhäsiä, ja toivoa ettei muita taudin uhreja meidän perheeseen iske. Ensi lauantaina ois mulla viel vuoden vika työvuoro ja sit ois 2viikkoa lomaa. Sunnuntaina ois ollu kiva mennä St.Galleniin luostarin aukiolle kuuntelemaan joululauluja ja juomaan yhdet Glühweinit, mutta jos sää on luvattua kaatosadetta, niin voi jäädä reissu tekemättä..

Nyt taitaa alkaa aika jolloin saan raivostuttaa rakastani joululauluilla;) Noh, syököön lohduksi meidän keksit!
Hyvää loppu vuotta teille, jos kukaan tänne viel muistaa kurkkia!

Helmikuu-juhlakuu

Meidän perheellä on tosiaan kaikilla kuukauden sisällä syntymäpäivät. 31.1 alkaen se on siis kakkua kakun perään:D Oman syntymäpäiväkakun korvasin paketillisella jäätelöä, ei jostain syystä tehnyt kakkua mieli, vaikka sitä olikin vasta kaksi viikkoa syöty.

Meidän pikku vauvasta tuli taapero.hui. Vaikka toisaalta ihanaa, mutta silti haikeaa. Kirjattakoon nyt tänne blogiinkin (ihan vain että tilanne voi taas muuttua), mutta tosiaan 11,5kk sitä meidän yövalvomista kesti. Alkoi tuossa uuden vuoden aikaa yksi jos toinenkin hajoilemaan. Siksi me ei ehkä vieläkään uskota tätä todeksi.. N nukkuu yönsä läpi, jos herää niin nukahtaa itse.. Nyt tosin on flunssa päällä, ja hampaat. Niin heräilee enempi öisin ja ei meinaa heti rauhottuu. Mutta eipähän oo enää sitä kahtatuntia huutanu ja valvotanu.. Toivotaan että se oli siinä. Niin ja hampaat! Ihmeiden aika ei ole ohitse, vajaa viikko sitten sen eka hammas tosiaan puhkesi! Mä aloin olla jo sitä mieltä, että eihän sen kannata kohta enää maitohampaita tehdäkkään kun niin kauan kestää.

Mitä meidän 1v sitten jo osaa, paitsi vihdoin nukkua kuten aiemmin kirjoitin. Kävelyä on harjoiteltu kovasti, ensimmäiset askeleet otti 12.2, siitä sitten aina vaan pidempiä matkoja käpytellyt. Nyt lähinnä vaan kävelee kotona, välillä kaaduttuaan jatkaa joko polvikävelyllä tai sitten kontaten, riippuen kuinka kovaa pitää päästä. Myös pään pudistaminen ja nyökyttäminen on hallussa. Sanoja tulee ne kaksi tärkeintä, eli äiti ja anna :D Touhutus on kovaa ja lempipuuhia on tietenkin isoveljen leikkien terrorisointi ja lelujen levittäminen kaaokseksi..

L ressu oli meidän syntymäpäivä maratonin viimeinen, kyllä niitä oli odotettu ja kovasti. Kun kaikkien muiden synttärit juhlittiin ennen. L toivoi itselleen paw patrol synttäreitä ja suklaa kakkua. Olin illalla koristellut olohuoneen ja kun L heräsi ja näki olkkarin niin antoi halin ja sanoi Kiitos äiti<3 aikamoinen sydämen sulattaja. Vieraitakin tuli aika mukavasti, onneksi mahduttiin ihan hyvin meille, näillä talvisynttäreillä kun tuo terassi ei niin suuressa käytössä ole..

L:n lempi leikkejä on tällä hetkellä junaradan rakentaminen ja sillä leikkiminen, mieluiten isän kanssa, mutta kyllä äitikin onneksi kelpaa. Lisäksi autot ovat kovassa käytössä ja kaivinkone tekeekin usein duplokuormaa kuorma-autolle. L leikkejä aina vähän tuo terrori pikkuveli rajoittaa, kun pitäisi olla aina mukana ja kaiken keskellä.. Mutta siinä mielessä "onneksi" L on alkanut leikkiä välillä omassa huoneessaan, että saa olla tuholaiselta rauhassa.

Meidän perhe on kärsinyt aika kauan (liian kauan) kaikista taudeista, tuntuu ettei enää pysy perässä missä on taudin loppu ja uuden alku.. Silläkin mielellä kevättä odotellaan kovasti, ja onneksi se näyttää tuolta hiipivän. L on odottanut kovasti että pääsee taas potkupyöräilemään ja nyt onkin ihan innoissaan aina pihalle lähdössä kun saa puistoilla ja pyöräillä, on kyllä äidillekkin helpotus.

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuoden vaihduttua on jotenkin helpottunut olo, ehkä vähän tyhjäkin, toivo siitä että voi aloittaa jotain uutta. Kuten ehkä blogi aktiivisuudestanikin voi huomata, ei mennyt vuosi ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Mutta siitäkin selvittiin, joten selvitään varmasti myös tulevasta. Ensimmäinen puoli vuotta meni aikamoisella selviytymis-moodilla, samalla ihmettelin myös niitä lukemiani tekstejä kuinka väsyneet äidit eivät muista vauvavuodesta oikein mitään, miten niin voi käydä? Nyt kun mietin viime vuotta ja sitä mitä kaikkea tehtiin, tuntuu kaikki vähän hämärälle. Edelleenkin on tunne, että haluaisi muistaa tämän kaiken vielä ensi vuonnakin, mutta samalla tiedän että niin paljon unohtuu. Ehkä toisaalta hyväkin.

Vuoteen 2017 mahtui monta perheen kanssa yhdessä vietettyä onnellista hetkeä, monta (siis aivan liian monta) valvottua yötä, satoja yöherätyksiä, lyhyitä pinnoja pienen uhmaajan kanssa, yhdessä hassuttelua, hiekkakakkuja ja vähän oikeitakin kakkuja. Tulevana vuonna tahdon rakentaa vielä enemmän hiekkakakkuja, ajaa pikku autoilla ja rakentaa junarataa. Mutta ennenkaikkea tavoite olisi viettää hieman omaa aikaa, ehkä jopa meidän kämpän ulkopuolellakin. Toinen tavoite olisi harrastaa jotain liikuntaa, kunhan talvi on ohitse koitan uhmata mäkiä ja lähteä pitkästä aikaa juoksemaan. Nytkun se on ääneen sanottu niin voisi tulla toteutukseenkin. Kun vuosi vaihtui tuntuu, kuin olisi kääntänyt tyhjän sivun kirjasta, täynnä mahdollisuuksia.

Nyt ollaan saatu relata koko perheen voimin oikein kunnolla, tehnyt hyvää kaikille. Otettiin varaslähtö jouluun ja lennettiin 19.12 Ivaloon, matkaan otettiin C:n vanhemmat ja omani saapuivat päivää myöhemmin meidän vuokraamalle mökille saariselälle. Oikea ulkosuomalaisen unelma joulu, molempien vanhemmat olivat paikalla <3 Sääkin suosi meitä, vaikka sveitsiläisiä matkalaisia jäi vähän harmittamaan revontulien puute. Nähtiin viimeisenä iltana ihan vähän. Noh, ompahan syy mennä uudestaan;) Joulu oli oikeastaan myös ensimmäinen kun L tajusi vähän mitä tapahtuu. Ja iloitsi kyllä myös lahjoista, hyvän kun malttoi edellistä avata kun oli jo hakemassa seuraavaa. Lahjatkin jakautui kivasti kolmelle päivälle, kun aatto oltiin lapissa ja 27.12 L:n kummin perheen luona ja 28.12 vietettiin sveitsiläistä joulua. Lapin reissu oli oikein onnistunut, kotimatka oli kyllä rankka ja pitkä, mutta sitäkin ihanampaa oli kun vihdoin päästiin kotiin. Home sweet home. Vaikka kello oli jo vaikka mitä illalla niin L kaivoi lempilelunsa esille ja leikki kun ei olisi vuoteen lelujaan nähnyt :D

Vaikka matkan jälkeen lomaakin oli vielä reilu viikko C:llä jäljellä, meni se äkkiä. Jokapäivälle oli jotain pientä ohjelmaa. Huomenna on viimeinen loma päivä, ja koitetaan keksiä vielä jotain kivaa tekemistä koko perheelle. Onneksi eka arki viikko on vajaa, niin saa vähän pehmeämmän laskun arkeen poikien kaa. Nyt tuntuu ihan mukavalle, ettei koko tammikuulle oikein ole mitään sen kummempaa ohjelmaa. Ensi kuu menee hujauksessa kun se on yhtä synttärijuhlaa meidän perheessä. Vaikka loma onkin ollut lyhyt, on se aikana otettu isoja askeleita. L on kokonaan kuiva, N lopetti yöllä syömisen (ehkä vähemmän vapaaehtoisesti) ja mikä mulle on ollut kaikkein helpottavinta hän huoli ensimmäistä kertaa eläissään maitoa jostain muualtakin kuin rinnalta. Vaikka nautinkin imetyksestä oli tämä mulle jotenkin valtava helpotus. Tieto siitä, että jos joskus haluan lähteä nukkumameno aikaan illalla johonkin, en aseta C:tä mahdottoman eteen. Olen nauttinut siitä, että tämä oli meidän perheen ensimmäinen yhteinen joulu, kukaan ei enään puuttunut joukosta <3

Hyvää uutta vuotta kaikille!<3