No niin, jotenkin on tullut ajateltua, että onhan tässä vielä vaikka kuinka aikaa.. Leevikin on jo sit niin iso ku muutetaan ja blaa blaa blaa. Miten kävi? muutto on täällä ja aika hurahti vaa johonkin. Täällä sitä ollaan, puoliksi purettu kaappi, kasa muuttolaatikoita "vaippahuoneen" nurkissa, olohuoneessa kaksi sohvaa (tosin huomisesta lähtien vaan pieni vuodesohva) ja tietenkin viimeisenä, muttei vähäisimpänä innokas ryömiämme Leevi. Voitte arvata, että tämä kombinaatio takaa tälle äidille varmasti hyvin touhukkaan viikon..
Muuttolaatikoita pitäs saada pakattua, jonkun pitäis pitää Leevi loitolla laatikoista ja kaapeleista :D Noh onneksi on apua tiedossa. Musta tuntuu, etten oikein vielä sisäistä ensi viikon muuttoa, en osaa stressata, no hyvä näin, Chris stressaa sit meidän kaikkien puolesta. Ehkä mä oon jopa vähän "innoissani", tulee sopivaa piristystä arkeen ja puuhastelua, joka pitää mielen virkeänä varmasti jouluun asti :D Oon osannu tähän mennessä ottaa ton pakkaamisen sellasena mukavana puuhasteluna, onhan se rennompaa kun dead line on viikon päästä eikä huomenna. Voi olla että torstai iltana keittiöitä pakkaillessa, avaimia hakiessa ja Leeviä lääkärissä käyttäessä sekä perjantaina huonekaluja hakiessa ja viimeisiä pakkauksia tehdessä on erilainen olo :D Nyt on myös sellanen fiilis, että hyvä rako muuttaa st.gallenista pois, vähän rauhaisampaan ympäristöön ja tietenkään isovanhempien läheisyydestäkään ole varmasti haittaa kenellekkään;)
Muutto sveitsissä on oikeestaa mun mielestä tehty vähän monimutkaisemmaksi kuin Suomessa. Jokainen firma ja virasto täytyy informoida erikseen osoitteen muutoksesta, mitään yhteistä yhtä ilmoituskanavaa ei ole olemassa.. Tietenkin tullaan vielä tähän kuuluisaan asunnon puhdistukseen.. Meillä se ulkoistettiin ihan suosiolla.. Tarkastus asunnonpuhtaudesta on vähintäänkin nipottavan tarkka. Oon kuullu juttuja, missä käydään pumpulipuikolla nurkkia läpi.. Mä voisinkin vielä kuvitella puhdistavan asunnon itse, mutta siinä vaiheessa kun joku tulis nipottamaan mun työn jäljestä loppuis huumorintaju ja lyhyeen.. Ja saahan tolla siivouspalvelulla yhden asian vähemmän tehtäväksi muuttorysään.. Mehän vaihdetaan vielä kanttooniakin nyt muuttaessa, mikä tekee tästä prosessista vähän työläämpää.. Mun maassaololupa on uusittava, sekä autoon on hankittava uudet rekisterikilvet. Rekisterikilvet on henkilökohtaisia, eikä autokohtaisia, lisäksi niistä näkee mistä kanttoonista auto/omistaja tulee. Mitä pienempi numero kilvessä on, sitä hienompi. Eli siis ökyrikkailla on kaksi numeroisia kilpiä ja tavaa tallaajilla numerot on 1000-600000. Numeroiden perusteella pystyy myös päättelemään kuinka kauan on kanttoonissa asunut. Yleensä vanhemmilla on pienempiä numeroita ja uudemmilla korkeita. Mä en aina ihan jaksa ymmärtää tätä autonnumeron pienyyden hienoutta, mutta ei kai sitä kaikkea tarvitse ymmärtääkkään :D
Mielenkiinnolla odotan kuinka tästä viikosta selvitään, milloin tuo Leevi vaihtaa vaihteen ryömimisestä konttaukseen, sekä kuinka meidän perhe kotiutuu ja asettuu Herisauhun. Palataaan asiaan kun on muutamat laatikot toisessa osoitteessa...
Adjö!
