Miten meillä nukutaan?

...Tai siis  miten meillä ei nukuta..
Tää on ehkä se yleisin kysymys vauvan synnyttyä, mites yöt. Esikoisen aikaan sai todeta, että yöt nukutaan hyvin ja päivisin ei ollenkaan. Kaikki totes, että hyvä, pääasia että yöt nukkuu. Voin kertoo, että ei ollu hyvä! Päivisin oltiin niin tyytymättömiä ja itkettiin yli väsymystä. Tämä meidän "uusi tapaus" onkin ihan eri luokkaa. Päivisin nukutaan hyvin, ei pitkään, eikä yksin, mutta nukutaan. Mieluiten alkuun mahan päällä tai kantoliinassa, koko ajan liikkuvat vaunutkin kävivät hätätapauksessa ja ajoittain. Iltaisin nukahdettiin ja nukahdetaan oikein hyvin, mutta herätäänkin sitten vartin päästä itkemään mahaa.

Illat.
Ensimmäiset 3-kuukautta en vienyt mini-me:tä ikinä ennen meidän makkariin nukkumaan, ennenkuin itse menin unille. Sängyssä ei viihdytty hetkeäkään jos ei saanut olla äidin kyljessä. Ja koska halusin pystyä kommunikoimaan mieheni kanssa, enkä viettää sitä suljettujen ovien takana oli meidän iltaratkaisu tämä. Yleensä alku aikoina minun käydessä suihkussa kuului koko ajan onnetonta itkua, kun ressu joutui "julman isänsä syliin".. Nämä ajat muista myös edellisen vauvavuodesta. Koska oli yleensä aika väsynyt eikä hermo kestänyt, niin päädyinkin aika usein yhdeksän aikaan unille. Nukahdettuaan herättiin aina itkemään kipeää mahaa.. välillä unille päästiin vasta yhdentoista aikaan, toisinaan oli hyviä iltoja, jolloin molemmat nukuttiin jo puoli kymmeneltä. Yleensä kun alkoi miettimään, että mahavaivat ovat helpottaneet ne alkoivatkin uudestaan.

Yöt.
Voin rehellisesti sanoa, että ne kerrat kun herätyksiä on ollut kolme tai vähemmän voi laskea yhden käden sormin. Joten pätkäunet kunniaan. Viime yönä taisin imettää 7-kertaa, tosin en tiedä, en pysy laskuissa millään mukana (enkä ehkä myöskään halua), vaikka katsonkin aina kelloa kun siirrän vauvaa puolelta toiselle. Mahavaivaisina öinä ei myöskään ikinä nukahdeta yöimetysten jälkeen, vaan jäädään ähisemään. Hyvinä öinä niitä imetyksiä on se seitsemän, mutta niiden jälkeen molemmat nukahtaa. Suurinta nautintoa on kun saan nukkua välillä hetken ilman, että kainalossa on vauva. Mutta olen myös todennut olevani kykenemätön nukkumaan yksin :DD Ensimmäiset 3-kuukautta toivoin mahavaivojen hellittävän kolmenkuukauden kohdilla, se oli ikäänkuin mun valoni tunnelin päässä :D Nyt kun 3kk on täynnä ja mahavaivoja edelleen ajoittain havaittavissa (mutta mainittakoon, että ne ei enää ole päätöntä itkua, vaan lähinä ähinää ja pieruja öisin), toivon jos ne helpottais sittenkin kun 4kk on täynnä. Katsotaan mikä on ensi kuun toive :D

Päivät.
Päivisin nukutaan. Siis voitteko kuvitella, saatiin sittenkin vauva joka nukkuu päivisin! Mutta älkää nyt alkako kuvittelemaan, että se nukkuisi 4tuntia putkeen yksin pihalla vaunuissaan, ei. Mulle pääasia on että se nukkuu, keinoista viis! Alkuun nukuttiin aamu-unet vaunuissa kauppareissulla kylälle ja takas, noh niin edelleenkin mutta ne kauppareissut täytyy hoitaa vauhdilla jos aikoo ehtiä ennen heräämistä ja raivareita kotiin. Vaunuissa ei siis lähinnä viihdytä 30-40min pidempään raivostuttamatta, mutta esikoiseen verrattuna tämäkin on jo jonkin sortin riemuvoitto. Lisäksi "mun vaunuahdinkoa" piristää pian täyttyvät 4kk, ja voidaan ottaa rattaat käyttöön puolimakaavas asennos. Jos vaikka pääsisin lähikauppaa pidemmälle poikien kanssa..

Toiset päiväunet nukuttiin aika pitkään mun mahan päällä, maattiin molemmat sohvalla. Se oli ainoo paikka, jossa sain uudelleen nukahtamaan ja unia saatiin välillä reilu 1,5h "putkeen". Tämä oli sitä äidin omaa aikaa parhaimmillaan Leevin nukkuessa omia päikkäreitään:D Nyt ollaan alettu noin reilun viikon ajan nukkumaan päikkäreitä mini-me:n kanssa meiän sängyssä. Nukahtanu pari kertaa jopa ilman, että on ollu mun kainalossa, silitelemällä.. Ennätys oli eilen kun nukkui 30min plus 40min heräämällä vain kerran. Muuten vakiona nukkuu sen 30-40min ja sit heräilee 3-5krt ja nukkuu toisen 30-40 min. Tästä johtuen vietän edelleen päikkäri aikaa vieressä maaten, jotta saan nukahtamaan uudestaan. Eikä tuo oikeastaan haittaa, sillä tekee itelleenkin ihan hyvää asettua hetkeks aloilleen päivällä. Parhaimmillaan Mini-me jatkaa viel uniaan hetken isoveljen herättyä ja pystyn kantelemaan meidän läheisyyden kipeää unista taaperoa päiväuniensa jälkeen.

Kolmannet päivänunet nukutaan kantoliinassa tai kantorepussa. Yleensä liinassa. Näin pystyn puistoilemaan meidän puistossa ja leikkimään edes vähän isoveljen kanssa. Kannettaessa unta riittää tällä hetkellä 30-40min, kunhan kantaja muistaa pysyä koko aika liikkeessä :D

Illat nykyään.
Vietän noin tunnin meidän makuuhuoneessa, minkä jälkeen unta saattaa riittää jopa kahdeksi tunniksi. Välillä nukahdetaan jo vajaassa puolessa tunnissa, mutta sitten heräillään vielä tiheään kunnes kaikki saatavilla oleva maito on juotu. Eilen katsoin kaksi sarjaa sohvalla ja kainalossa oli vauvan sijaan  mieheni. Aikamoista luksusta.

Vaikka nämä unet on aika pätkämaisia ja aamut taaperon kanssa aikaisia, mainittakoon että meidän mini-me on yhtä aurinkoa ja hymyä hereillä ollessaan, oikeestaan aina tosi tyytyväinen ja seurallinen. Näiden hetkien avulla sitä jaksaa noita pitkiä, tai siis lyhyitä öitä. Toisen lapsen kohdalla tätä jaksaa myös vähän paremmin, kun tietää että aika menee äkkiä ja ajat muuttuvat. Esikoisen kanssa oli niin paljon pelkoa, että tää on aina tätä. Jos nyt vielä muutaman kuukauden jaksaa valvoa, niin sitten voidaan opetella yhdessä nukkumaan vähän pidempiä pätkiä. Syksyä odotellessa siis. Mutta ensin nautitaa tästä hetkestä nyt ja tässä ja meitä odottavista lämpöisistä kesäpäivistä <3