Huh, tuli oli ja meni. Reilu kuukaus oltiin poikien kanssa Suomessa mummoloimassa. Reissuun mahtui sadetta, aurinkoa, iloa, suruja ja ennen kaikkea rakkaita ihmisiä.
Mun on tehny jo pitkään mieli käydä aina useammin kirjottelemassa jotain tänne blogin puolelle, mutta tuntuu ettei aikaa löydy. Nyt vain otin sitä aikaa itselleni, hetkeksi. Mutta haaveissa on kyllä saada tänne vähän aktiivisempaa elämää aikaiseksi.
..Mutta se loma. Olin jo vähän varautunut että iskee kaiho, ikävä ja se Suomi krapula. Muistan että pari vuotta sitten meidän häiden jälkeen kotiin paluu oli rankinta ikinä. Mähän yleensä normaaleilla viikon tai kahen lomilla suomessa, meen aina innolla sinne, mutta kotiinkin on lennelty ihan hyvin mielin.. Ehkä kaks vuotta sitten just se kuukausi täynnä ystäviä ja sukulaisia sai taas tajuamaan kuinka yksin täällä ollaan. No mutta asiaan! Ajattelin että tänkin loman jälkeen olis kovat sopeutumis vaikeutensa tähän "yksinäisyyteen". Kotiin lähdön koittaessa olikin vähän kaksi jakoinen olo, toisaalta ois halunnu köyttää ittensä suomeen, mutta toisaalta iloitsi niin monesta asiasta kotona. Tämän ekan lyhyen arki viikon jälkeen voinkin iloitseni ilmoittaa, että oon nauttinu näistä päivistä kotona <3 Vaikka kyllä niitä isovanhempien auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia välillä ikävöi ja haluisin jo eroon näistä hiton helteistä (mistä ei suomessa kärsitty, kiitos suomen kesä!). Tänään oli niin kiva päivä poikien kanssa, oikein mietin miten nautin noista pienistä energia pakkauksista, jotka vuorotellen raastaa äidin hermoja..
L ei oikein tienny miten päin ois ollu kun kotiin tultiin. Juos paikasta toiseen ja leikki tyylin vartissa kaikki lelunsa läpi :D Pikku veli tietysti nautti tästä kaaoksesta ja ryömi pyydystämään veljen kallisarvoisia leluja. On noiden puuhia vaan ilo seurata.
Mutta ainakin tältä erää, loma krapulalta selvittiin. Ilolla odotellaan ensi joulua ja Lapin reissua, sekä syksyn tuomia vieraita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti