Terve vaan kaikille, ja anteeksi pitkä tauko.. Mutta sanottakoon että tällä hetkellä on sormille aika paljon muutakin tekemistä kuin näppäimen näppäilyä. Tänään taitaa itseasiassa olla toinen kerta sitten Runebergin päivän kun saan läppärin auki.. Mutta jos joku tänne vielä muistaa kurkkia, niin kiva!:) Koska tässä tosiaan on ehtinyt tapahtua vaikka mitä vajaassa neljässä kuukaudessa, niin voi tulla aika sillisalaatti postaus. Mutta otan kaiken poikien päikkäreistä irti ja lähden oksentamaan meidän kuulumisia tähän koneelle, olkaapas hyvät!
4.2 Lauantai. Oli meillä ihan normaali lauantai päivä, käytiin koko perheen voimin ruokakaupassa ja mä vähän haaveilin, ettei enää sen mahan kanssa tarttees kauppaan lähteä. Laskettuaikahan oli 29.1, mutta meidän mini-me viihtyikin pidempään mahan suojissa. Olin käynyt jo ylimääräisissä sydänäänten kontrolleissa ja sain lupauksen keskiviikon käynnistykseen, jos ei poika itse älyä sitä ennen syntyä. Oma olo oli aika luovuttanut, ajattelin jo ettei tästä mihkää ennen keskiviikkoa enää lähdetä. Lauantai iltana iski oikein kunnon myrskyn ja myräkän meille. Vitsailin Chrisille, että kätilöthän sano että aina kun sää vaihtuu radikaalisti synnäri on ihan täynnä, "mennään mekin tänä yönä". Iltasin, kuten yleensäkkin loppuraskaudessani en meinnanu saada unen päästä kiinni, kello taisikin olla lähempänä yhtä kunnes nukahdin.
Heräsinkin yöllä kipeään supistukseen. Tiesin heti, että nyt tuli lähtö ja ensimmäinen toive oli että anna kellon olla edes neljä että oisin saanut vähän unta. Noh, kello oli kaksi, kiva, tunnin unilla synnärille.. Hetki siinä ooteltiin, mutta soitettiin Opi aika äkkiä meille Leevin unta vahtimaan, noin niinkuin viime kerrasta oppineena suuntana oli sairaala ja pian. Mun supistuksien laskenta appi olikin jo kolmesti (ekan tunnin aikana) ilmottanu, että aika suunnata sairaalaan :D
No sinne mentiin, noin neljältä. Automatkalla nähtiin paikallisesta karnevaalijuhlasta kotiin hoipertelevia juhlijoita ja totesin Chrisille, että tuolla meidänkin poika sitten 16 vuoden päästä juhlii synttäreitään :D Itelläni oli koko aika sellai olo, että ollaan aika tarpeettoman ajoissa sairaallalla, mutta kiitos edellisen synnytyksen en saanut lupaa jäädä kotiin oottelemaan.. Vaikka koko synnytys sujuikin aika nopeasti, niin tuntui ne pari vikaa tuntia aivan ikuisuudelta. Lääkkeitä en tällä(kään) kertaa ehtinyt saamaan, tai ne eivät toimineet. Homeopaattiset oksensin pihalle ja ilokaasu ei tuntunut missään. Vartin yli seitsemän aamuvuoron saavuttua sairaalalle sain vihdoin luvan ponnistaa. Ja puoli kahdeksan aikaan sainkin ihanan pienen pojan syliini. Synnytys sujui tällä kertaa ilman komplikaatioita ja olo oli paljon parempi ensimmäisinä päivinä kuin viime kerralla. Tietysti univelat jäivät painamaan ;)
Sairaalassa olin sunnuntaista keskiviikkoon. Pojat kotona olivat molemmat flunssan ja jonkun mahataudin kourissa, joten tiistain olin aivan yksinäni Noahn kanssa vuodeosastolla. Meillä oli pieniä stratti vaikeuksia, sillä tiistaina alkoivat mahavaivat(joista muuten kärsitään edelleen ajoittain..), lievää keltaisuuttakin oli, mistä johtui myös vähän liian vähäinen painonnousu. Mutta painonnousu saatiin onneksi kuntoon, kun pumppailin lisämaitoja mini-me:lle. Flunssa tietysti tarttui meidän kotiuduttua meihin molempiin. Eikä alku ollut ideaali, kun Leevikin oli kipeenä äidin kaipuinen ja vauva roikkui koko aika rinnalla tai huusi vatsaansa. Olin enemmän kuin kiitollinen, että Chrisillä oli kahden viikon loma ja sen jälkeen saapuivat innokkaat ja energiset isovanhemmat Suomesta meitä jeesimään.
Isovanhempien ollessa täällä juhlittiin myös 2v. synttäreitä. Oli kiva kun kaikki pääsivät juhliin. Ja ennenkaikkea että pystyi pitämään juhlat kun oli koko aika apukäsiä saatavilla. Synttärisankarikin nautti huomiosta, kakusta ja lahjoistaan:)
 |
| Näin sitä mahtui välillä iltaisinkin äidin kainaloon |
 |
| Leevikin oppi, mitä kakku on;) |
Uusi arki oli yllättävän armollinen. Ensimmäisinä viikkoina mietin, etten ikinä selviä kolmestaan poikien kanssa, mutta eka viikko oikein yllätti toimivuudellaan :D Tietenkään poikia ei voinut alkuun jättää hetkeksikään keskenään, mikä aiheutti vähän lisä vaivaa.. Mustasukkaisuutta oli aika teholla ilmassa, eikä ne hyvällä tarkoitetut hellyyden osoituksetkaan aina olleet ihan "oikealla voimalla varustettuja". Mutta nyt reilun kolmen kuukauden jälkeen voin sanoa, että ompas arki helpottunut tosi paljon! Huoneesta uskaltaa jo poistua hetkeksi ja Mini-me jaksaa olla jo hyvinkin pitkiä aikoja tyytyväisenä.
 |
| Nàin meillä nukuttiin ekat kuukaudet. Siis VAIN näin... |
 |
| Puutarhuri nauttii keväästä |
 |
| Elämäni miehet <3 |
Mutta nyt alkaa tämän äidin imetysaivot lyödä tyhjää. Toivottavasti löydän pian taas aikaa naputella tänne tekstejä:) Tänään vietettiin ihana lauantai aamu koko perheen kanssa, St.Gallenissa kaupoilla käyden ja kahvitellen. Teki hyvää päästä välillä pois kotinurkista. Nautin tästä ajasta, vaikka toisaalta se menee liian äkkiä, toisaalta olen onnellinen että se menee niin äkkiä<3
 |
| Ristiäistunnelmaa, Vaarikin halus laittaa sormensa kuvaan:DD |
 |
| Veljekset |
 |
| Vime viikolla löytyi kädet, ne onkin maistuneet aikalailla.. |
 |
| Kahvilassa, äiti ja kakkuvaras<3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti