Mini me 4kk.

Siis ensi maanantaina meillä on jo 4kk vanha vauva, mihin tämä aika on mennyt? Tuntuu, että pikku vauvasta on tullut jo ihan iso vauva, kasvu ja kehitys on hurjaa. Tuntuu että toisen kanssa aika menee paljon nopeammin, toisaalta onhan nuo päivät aika touhukkaita kun häärää touhukkaan taaperon ja vauvan kanssa. Välillä tulee myös mietittyä, onko kehitys toisella oikeasti nopeampaa kun mitä esikoisen vauvavuotena, vai sitä vaan unohtanut "mitä pitää milloinkin oppia" kun ei ole aikaa eikä energiaa lukea vauvan kehitysoppaita.

Mitä meidän 4kk sitten osaa? Molemmille sivuille on kääntyilty jo hyvän aikaa ja vatsalleenkin pyörähdellään jo silloin tällön. Välillä meinaa kärsivällisyys pettää kun ei tuo vatsalleen päätyminen ihan heti onnistukkaan.. Nauruja ja hymyjä tulee, jos joku meidän vauvaa hymyssä suin katselee niin hymyt takaisin on taattuja. Erityisesti jos isoveli sattuu kiinnittämään huomiotaan huomionhakuiseen vauvaan niin ilo on suuri <3 Sylissä ollessaan on pakko änkeä ihan pystyyn istumaan, vatsalihakset treeneissä siis;)

Tuntui, että esikoisen aikaan se aika 3-4kk meni niin hitaasti.. Johtui varmasti myös siitä, että meidän monsiour teki tuona aikana totaalisen vaunuista kieltäytymisen. Mä olin valmis pistämään jo meidän yhdistelmävaunut turhien ostosten listalle, ajattelin että ei niille ikinä käyttöä ole. Nyt vaunukyyti on maistunut vähän paremmin, mutta vaunuilut pitää ajoittaa tarkasti päiväuniaikaan. Ja kun unet loppuu on vaunuissa viihtymistä enään noin 10min jäljellä.. Että järjettömän pitkälle ei vielä pötkitä. Selailtiin tuossa vanhoja kuvia ja kateltiin, milloin esikoisen kohalle siirryttiin rattaisiin puolimakaavaan asentoon.. Vajaa 4kk oli silloin ikää ja 4,5kk suomireissun päätyttyä oli pelkästään rattaissa. Helatorstaina tehtiin siis testiajo rattailla, ihan hyvin suju. Sittemmin en oo rattaisiin jostain syystä raaskinu laittaa, mutta älysin ottaa pehmeän vaunukopan käyttöön. Tää tuo raivaritilanteisiin ässän hihaan. Pehmeä vaunukoppa mahtuu rattaiden tavaratilaan ja vauvan saa rattaisiin katselemaan. Mikä ihana äidin mielenrauhaa helpottava älyväläys! Ja teitenkin tämän tajuttuani, ei olla kopassakaan enää huudettu:D

Mutta tuosta kopasta luopumiseen. Sitä nytkin odotti, melkein enemmän kun esikoisen aikaan. Tieto siitä että viihtyvyys vaunuillessa paranee ja kyyti kelpaa uniaikojen ulkopuolellakin houkutteli kevään.. Kun tajusin, että kopastahan voisi alkaa luopumaan, jostain kumman syystä se ei enää houkutellutkaan, eihän mun pikku vauva nyt voi rattaissa vielä olla.. Niin. Kai tää on jonkin asteista luopumisen tuskaa, koska se nyt vaan näyttäs olevan fakta, että nyt kun kopasta luovutaan, ei sinne enää ikinä vauvaa laiteta.. Välillä huvittaa nää omat ajatukset:D

Pikkuveli oli saatava syliin, ennekun noustiin ylös aamulla <3

Mutta takaisin 4kk taitoihin! Sen jälkeen kun mini me on sormensa ja kätensä löytänyt, ovat ne maistuneet niiden ekojen kuukausinkien edestä kun niiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan. Välillä nyrkki eksyy niin syvälle suuhun, että alkaa yököttämään. Ajoittain herra on myös ruokailun aikana todennut omien käsien maistuvan paremmalle kuin äidin rintamaito:D Monet on kommentoinu, oisko hampaita jo tulossa kun kuolaakin. Mutta muistan esikoisella olleen saman kuolavaiheen siinä 3-4kk iässä, joten hampaita uskon olevan tulossa vasta kun ne nään. Lets see..

Ensi tiistaina olisi sitten lääkärin tarkastus, ja päästään mittailemaan ja vissiin parit piikitkin tiedossa. Kävin meidän vapaa ehtoisessa neuvolassa pari viikkoa sitten ja sillon pituutta oli kertynyt jo 64cm, yläkäyrillä (yllätysyllätys) mentiin. Kyselen myös vielä lääkärin mielipidettä soseiden aloitteluista.. Olisin periaatteessa halunnut odottaa että 5kk tulee täyteen, mutta koska silloin lennetään just suomeen, ois varmaan liikojen muutoksien välttämiseks parempi alottaa  maistelut jo vähän aiemmin.. Tuntuu hurjalle, että meidän pikku vauva vois jo syödä muutakin kun maitoa..

Yllätin itseni ja ostin yksi päivä korvikettakin kaupasta, jos sitä pääsisi lähtemään johki vähä tuulettuu.. Mutta tähän mennessä korvikkeet on pysyneet kaapissa ja äiti kotona. Puollustuksekseni mainittakoon, että  mun molemmat "tuulettumis seuralaiset" on synnyttäneet vauvat täs kahen viikon sisään, että eipä oo yksinkään houkutellut mitää tehdä.. Ja myönnän myös rehellisesti, vaikkakin hieman taas itsestäni yllättyneenä, että joku imetyshullu mussa myös asuu ja haluis oottaa korvikkeen antoo vähintään kiinteiden alotukseen.. Ja vähän tietysti tuon  mahavaivaisen kanssa mietityttää miten rajua kamaa korvike olis masulle...

Eksyinpäs taas vähän asian ytimestä.. Nyt nautitaan koko perheen voimin pitkästä viikonlopusta, täällä päin maailmaa kun tuo helluntai on vielä maanantaina ja pyhäpäivä tietenkin;) Ensi viikolla onkin seuraa ku saadaa Suomesta rakkaita käymään, ja C on torstaista asti sairaslomalla kun joutuu luopumaan viisureistaan..