Leevi Saku

Vihdoin onnistuu tämänkin postauksen kirjoittaminen! Ensin ei ollut itsellään aikaa ja sitten kun oli niin blogger ei suostunut yhteistyöhön. Mutta että täältä pesee!

24.2.2015

Hei!

Olen Leevi Saku Heierle ja nyt melkein jo 2-viikkoa vanha, aika iso jätkä siis. Maanantain ja tiistain välisenä yönä alkoi äitin mahassa tapahtua. Vähän se alkuun mietti mitä tämä on, mutta sitten ajan kanssa tuli kyllä selvemmäksi, että minä halusin maailmaan, johan sitä tuli tarpeeksi kauan äitin masussa oleiltua ja olokin alkoi käydä ahtaaksi. Taisi äiti ehkä vähän yllättyäkkin siitä, kuinka nopeaan minä sitten päätinkin tähän maailmaan syntyä. Aamu kolmesta keskipäivään äiti kuitenkin tutkaili tilannetta kotosalla, minkä jälkeen päättivät isän kanssa soittaa sairaalaan ja kysyä olisiko syytä käydä näytillä. Sairaalasta ehdottivat vielä kylvyn ottamista ja tilanteen etenemisen seuraamista. Kylvyn jälkeen syntyi kuitenkin yhteinen päätös lähteä sairaalan suuntaan. Äitiä mietitytti vielä tässä vaiheessa, oltiinko jo liian aikaseen liikenteessä. Tämä pelko osottautui aika äkkiä aiheettomaksi. Kätilön tutkiessa äitin ja minun tilanteen saavuttuamme 12.45 sairaalaan, totesi kätilö minun ottaneen pika junan ja puhui äitille jotain jostain hyvästä valmistelusta kotona. Ei tainnut äiti tässäkään vaiheessa vielä tajuta, että minähän olin päättänyt syntyä nyt. Hän huomasi kyllä kätilön työskentelevän melko rivakkaan tahtiin, mutta ajatteli sen jotenkin kuuluvan asiaan :D Vähän yhden jälkeen alkoi äiti valitella kipujaan ja tiedustelemaan jos jotain lääkkeitä olisi tarjolla kipuihin.. Kätilö tokaisi tässä vaiheessa, että kaikki mitä äitille sai antaa ei ehtisi enää vaikuttaa ennen minun syntymääni.. Taisi hetken äitiä vähän jännittää, mutta hyvinhän me pärjättiin ilman lääkkeitäkin. Joskus puoli kahden jälkeen alkoi kätilö puhumaan jotain ponnistamisesta, äitin piti varmistaa oliko hän oikeasti ymmärtänyt oikein, oltiinko me jo ponnistu vaiheessa?! Kätilö tokaisi, että kyllä tämä vauva syntyy nyt! Ja niin muutamien lattialla viettettyjen ponnistusten klo 14.00 jälkeen minä synnyin tähän maailmaan. Terveenä ja "kokonaisena", joskin hieman violettina alkuun. Äiti pääsi vihdoin sairaala sänkyyn ja minä makoilin äitin mahan päällä. Jossain vaiheessa koko huone alkoi vilistä lääkäreistä ja kätilöistä, ei me äitin kanssa osattu huolehtia asiaa, oltiin niin onnellisina ja hämmentyneinä kaiken jälkeen. Isää taisi tosin vähän jännittää, sillä äiti menetti aikamoisen määrän verta. Lopulta verentulo saatiin aisoihin ja hommasta selvittiin näillä näkymin vain säikähdyksellä. Äitillä oli onnea, että oli syönyt niitä ärsyttäviä rautatabletteja ennen synnytystä niin olivat hemoglobiini arvot nii korkeat, ettei veren menetys saanut tuhoja aikaan.

Kun äiti oli saanut levättyä ja minä halailtua tarpeeksi äitin kanssa, oli aika mittausten ja punnitusten. 51cm oli minun mittani ja painoakin oli kertynyt jo 3,925kg <3

kotona ekan kylvyn jälkeen

vaunulenkille lähdössä, vähän on pipo viel iso <3

Eka päivä kotona, taisi miehiä vähän väsyttää ;)

Sairaalan sängyssä untenmailla

Punnituksen jälkeen äitin sylissä

Vihdoin myös isin sylissä, meinas vähän väsyttää