Syksyn uudet tuulet

En aiemmin ikinä voinut ymmärtää ketään, joka kertoi lempivuoden aikansa olevan syksy. Miten joku voisi nauttia lämpöisen kesän lopusta, paluusta takaisin arkeen ja aina vain pimenevistä illoista. Mutta nykyään löydän itseni yllätän itseni useinkin ajattelemalla, että voikun olisi jo syksy..
Tietysti tähän vaikuttaa varmasti myös Sveitsissä asuminen ja kesät ovat kuumempia ja pidempiä. Nyt olenkin jo päässyt nauttimaan raittiista syysilmasta, sateen ropinasta ikkunoita vastaan ja täydellisistä ulkoilukeleistä lasten kanssa. Kun ei koko aika mene varjoa etsien tai auringossa paahtuen, pojatkin pääsevät lempi puistoihinsa milloin haluavat.

Tämä syksy toikin meidän perheeseen paljon muutoksia. Suurimpana meidän L:n kindergartenin aloitus. Hurjaa. Muistan vielä kuinka istuin edellisen asunnon parveekkeella 6kk vauva sylissä ja katselin kuinka naapurin lapset menivät kindergarteniin. Tuo silloin niin kaukaiselta tuntunut päivä olikin nyt elokuun puolivälissä täällä. Näin jälkikäteen en tiedä kummallekko meistä kindergartenin aloitus teki enemmän tiukkaa, pojalle vai äidille. Ensimmäinen viikko meni sopeutuessa uuteen arkeen, ja aikataulutetuihin aamuihin. Kuinka oudolta tuntuikin olla kotona vain yhden lapsen kanssa. Niin hiljaista, toisaalta ihanaa, toisaalta pieni pala puuttui koko ajan.
Nyt on ollut kiva seurata mitä kaikkea uutta L on oppinut, kuinka naapurista on löytynyt uusia kavereita ja aamuisin lähdetään innolla kohti Kindergartenia. Vaikkakin vielä on tärkeää, että äiti vie ja hakee meilkein ovelle asti. Kivahan se on, kun saa viel kävellä mukana. Eikä tuo matkakaan ole mikään valtava, meidän N kävelee sen alle 5minuutissa. Tietysti jos on kiire niin 10minuuttia ja jos äiti on lähtenyt liian aikaisin hakumatkalle niin N juoksee koko matkan 2minuutissa:D

Itsellänikin on alkanut uudet(erittäin kaivatut sellaiset) tuulet. Irtisanoin itseni vanhasta työpaikastani, koska jo pidemmän aikaa ei työ enää ollut tuntunut omalta ja alkoi tuntua, että se otti enemmän kuin antoi. Luulin jo työpaikkoja selatessani, etten löytäisi mitään mikä sopisi ja kiinnostaisi. Kun tällä hetkellä tavoite olisi tehdä töitä sen 20-40%, niin tuntui hankalalta aloittaa mitään uutta. Mutta kuin ihmeen kaupalla tärppäsi ja nyt olenkin perehdytys vaiheessa uudessa työpaikassa. Jännä nähdä miten lähtee sujumaan. Poikien täytyy sitten silloin tällöin mennä perhepäivähoitajalle, koska teen myös yhden arkipäivän viikossa. Tämäkin oli tavoitteeni uutta hommaa etsiessä, ettei aina ja koko ajan kaikki viikonloput olisi töissä. Tällä hetkellä motivaatio on 110% ja mieli täynnä intoa uusista haasteista. Nyt toivotaan, että saadaan hoitokuviotkin toimimaan, sitten voin vain iloita uudesta arjesta!

Värikästä syksyn alkua teillekkin!