Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vuoden vaihduttua on jotenkin helpottunut olo, ehkä vähän tyhjäkin, toivo siitä että voi aloittaa jotain uutta. Kuten ehkä blogi aktiivisuudestanikin voi huomata, ei mennyt vuosi ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Mutta siitäkin selvittiin, joten selvitään varmasti myös tulevasta. Ensimmäinen puoli vuotta meni aikamoisella selviytymis-moodilla, samalla ihmettelin myös niitä lukemiani tekstejä kuinka väsyneet äidit eivät muista vauvavuodesta oikein mitään, miten niin voi käydä? Nyt kun mietin viime vuotta ja sitä mitä kaikkea tehtiin, tuntuu kaikki vähän hämärälle. Edelleenkin on tunne, että haluaisi muistaa tämän kaiken vielä ensi vuonnakin, mutta samalla tiedän että niin paljon unohtuu. Ehkä toisaalta hyväkin.

Vuoteen 2017 mahtui monta perheen kanssa yhdessä vietettyä onnellista hetkeä, monta (siis aivan liian monta) valvottua yötä, satoja yöherätyksiä, lyhyitä pinnoja pienen uhmaajan kanssa, yhdessä hassuttelua, hiekkakakkuja ja vähän oikeitakin kakkuja. Tulevana vuonna tahdon rakentaa vielä enemmän hiekkakakkuja, ajaa pikku autoilla ja rakentaa junarataa. Mutta ennenkaikkea tavoite olisi viettää hieman omaa aikaa, ehkä jopa meidän kämpän ulkopuolellakin. Toinen tavoite olisi harrastaa jotain liikuntaa, kunhan talvi on ohitse koitan uhmata mäkiä ja lähteä pitkästä aikaa juoksemaan. Nytkun se on ääneen sanottu niin voisi tulla toteutukseenkin. Kun vuosi vaihtui tuntuu, kuin olisi kääntänyt tyhjän sivun kirjasta, täynnä mahdollisuuksia.

Nyt ollaan saatu relata koko perheen voimin oikein kunnolla, tehnyt hyvää kaikille. Otettiin varaslähtö jouluun ja lennettiin 19.12 Ivaloon, matkaan otettiin C:n vanhemmat ja omani saapuivat päivää myöhemmin meidän vuokraamalle mökille saariselälle. Oikea ulkosuomalaisen unelma joulu, molempien vanhemmat olivat paikalla <3 Sääkin suosi meitä, vaikka sveitsiläisiä matkalaisia jäi vähän harmittamaan revontulien puute. Nähtiin viimeisenä iltana ihan vähän. Noh, ompahan syy mennä uudestaan;) Joulu oli oikeastaan myös ensimmäinen kun L tajusi vähän mitä tapahtuu. Ja iloitsi kyllä myös lahjoista, hyvän kun malttoi edellistä avata kun oli jo hakemassa seuraavaa. Lahjatkin jakautui kivasti kolmelle päivälle, kun aatto oltiin lapissa ja 27.12 L:n kummin perheen luona ja 28.12 vietettiin sveitsiläistä joulua. Lapin reissu oli oikein onnistunut, kotimatka oli kyllä rankka ja pitkä, mutta sitäkin ihanampaa oli kun vihdoin päästiin kotiin. Home sweet home. Vaikka kello oli jo vaikka mitä illalla niin L kaivoi lempilelunsa esille ja leikki kun ei olisi vuoteen lelujaan nähnyt :D

Vaikka matkan jälkeen lomaakin oli vielä reilu viikko C:llä jäljellä, meni se äkkiä. Jokapäivälle oli jotain pientä ohjelmaa. Huomenna on viimeinen loma päivä, ja koitetaan keksiä vielä jotain kivaa tekemistä koko perheelle. Onneksi eka arki viikko on vajaa, niin saa vähän pehmeämmän laskun arkeen poikien kaa. Nyt tuntuu ihan mukavalle, ettei koko tammikuulle oikein ole mitään sen kummempaa ohjelmaa. Ensi kuu menee hujauksessa kun se on yhtä synttärijuhlaa meidän perheessä. Vaikka loma onkin ollut lyhyt, on se aikana otettu isoja askeleita. L on kokonaan kuiva, N lopetti yöllä syömisen (ehkä vähemmän vapaaehtoisesti) ja mikä mulle on ollut kaikkein helpottavinta hän huoli ensimmäistä kertaa eläissään maitoa jostain muualtakin kuin rinnalta. Vaikka nautinkin imetyksestä oli tämä mulle jotenkin valtava helpotus. Tieto siitä, että jos joskus haluan lähteä nukkumameno aikaan illalla johonkin, en aseta C:tä mahdottoman eteen. Olen nauttinut siitä, että tämä oli meidän perheen ensimmäinen yhteinen joulu, kukaan ei enään puuttunut joukosta <3

Hyvää uutta vuotta kaikille!<3