Meni lento, noh, jos eka 40min poistetaa laskuista ni sehä meni iha loistavasti... Pikku mies oli tosiaan vähä väsyny, eikä oikein osannu nukahtaa koneessa mun syliin.. Se päättyi kanssa matkustajia rentouttavaan huutoon.. Lopulta heiluttelin kevyen 11kg:n "vauvan" käytävällä uneen, pelkäsin että heijatessani osuu pojan jalka jonkun päähän:D no onneksi malttoi lopulta nukahtaa ja nukkuikin koko loppu lennon laskeutumiseen asti. Kanssa matkustajatkin jaksoivat ihailla nukkuvaa lasta, varmaan ajatellen että "toivottavasti se ei vaan herää".. :D
Kentällä kiidettiinkin (niin kovaa kun buggylla ja matkalaukulla pääsee) junalle. Saatiin onneks päättää meidön junamatka jo Tampereelle ja vietettiin siellä ystävän luona pari päivää. Tais olla pikku mies vähä kierroksilla, ei oikein illalla uni meinannu tulla. Nimimerkillä. Nukutin 20.-23.00, no okei nukahtiha se jo kymmentä vaille ykstoista... Ehkä hieman epätoivisia oli ajatukset välillä :D
Perille päästyämme keskiviikko iltapäivänä, otettiinkin ihan rennosti. Samalla mentaliteetilla mentiinkin koko loma. Oli jotenkin kivaa ku oli vaan vähän ohjelmaa, mutta silti ehti nähdä ihmisiä, mutta ilman mitään täyttä juoksua paikasta toiseen -touhua.
Heittäydyinhän mä ihan villiksiki loman aikana, ja suuntasin yksin keskustaan shoppailemaan yks aamu. Järkytykseni huomasin että melkein kaikki kaupat aukee vasta kympiltä :D enhän mä nyt niin myöhään malttanut odottaa liikkeelle lähtiessäni :D
Kuten aina aika meni tosi äkkiä, mutta oli kyllä kiva päästä myös jo takaisin kotiinkin. Kyllä sitä tulee sellanen olo, että on tehnyt elämässään oikeita valintoja kun on koti-ikävä ja yllätykseni tulihan tuota miestäkin jo ikävä noin kauan reissun päällä ollessa. Mutta se mun ikävä ei tainnut olla mitään hänen ikävään verrattuna pientä miestä kohtaan. Voin vaan kuvitella kuinka hiljaista kotona oli ilman meitä;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti